Venähtänyt ruusujuuri

Tässä lähinnä ilmoituksena, että olen edelleen olemassa, tällainen lyhykäinen postaus:

Sain viime vuonna muutamia ruusujuuren taimin, enkä ollut ihan varma, miten ne pitäisi talvettaa. Laitoin sitten pari palstalle, pari taloyhtiön pihan istutusaltaaseen, yhden jo kuihtuneen parvekkeelle ja pari samanlaista joulukasvien kanssa sisälle. Yllätyksekseni jokainen lähti keväällä kasvamaan!

Ensimmäisinä, oikeastaan jo talvella, lähtivät sisällä olevat ja ne kasvoivat pitkiksi ja luihuiksi. Parvekkeen asukki lähti kasvamaan maltillisemmin ja pulksemmin, kunhan sen multapurkki oli sulanut. Laitoin jouluasetelman sitten myös parvekkeelle. Palstan ja talon pihan yksilöillä meni hieman pidempään ja ne ovat nytkin matalia ja tiiviitä. Parvekkeella talvehtinut on sittemmin venähtänyt, kuten alla olevassa kuvassa näkyy. Varmaankin johtui siitä, että lämpötila on siellä noussut välillä jopa 30 asteeseen!

Tänä vuonna olen esikasvattanut vähemmän taimia, sillä aloitin vähän myöhään. Koko kirjoituspöytä on kuitenkin edelleen kasvien valtaama ja parvekekin pitäisi viimeistellä kesäkuntoon.

Koulua, töitä ja puutarhahommia

Nähtävästi ajatukset ovat pyörineet ihan muualla kuin blogin kirjoittamisessa viime kuukaudet. Maaliskuussa kävin (huvikseni) Thin film technology -kurssin. Siinä oli varsin kivasti yritetty sisällyttää erilaisia oppimistapoja: luennot, yksilöesitelmä, ryhmätyö, demot, tentti... Harmillisesti näistä ei kuitenkaan tullut erillistä arvostelua, vaan lopuksi saatiin vain tietää kokonaispistemäärä koko kurssista ja mihin arvosanaan se riittää. Koska olin yrittänyt antaa ihan hyvässä hengessä rakentavia ideoita kurssin kehittämiseen ja ehdotukseni saivat lähinnä hämmentyneen vastaanoton, en jaksanut pyytää valistustilaisuutta.

Muu aika meni erinäiseen elämän ja asioiden järjestelyyn ja huhtikuusta lähtien myös töihin. Mitä lähemmäs kesää päästiin, sitä enemmän tuli vietettyä aikaa myös palstalla. Tämä lienee ensimmäinen päivä pitkään aikaan, kun päätin olla menemättä palstalle hyvästä säästä huolimatta. Käsiin on vähän sattunut parin päivän ajan, joten pieni tauko lienee hyväksi. Viime vuonna palstan kuoriminen rikkaruohomatosta jäi aika pahasti kesken, joten se työ on nyt jatkunut. Olen vähitellen saanut esille kunnollista maata, johon laittaa jotain kasvamaankin, eikä ole ihan yksin tarvinnut huhkia.

Viimeisin saavutus oli kaalimaan rajaaminen vanhalla eteisen kuramatolla ja sängyn sälepohjasta tehdyillä tukikepeillä. Jospa etanoita ei kiinnostaisi kavuta mattoa pitkin kaalipöytään. Seuraava kuramattokohde on kompostin viereen tuleva tomaattipenkki. Sieltä poistunee tänäänkin rikkaruohoja ystäväni toimesta, joka lupasi mennä puuhailemaan.

Nyt maassa on jo enemmän kasveja, kuin viime vuonna sain laitettua ja muutenkin palsta näyttää enemmän viljelmältä, kuin epämääräiseltä ruohokentältä. Raparperi odottaa vielä siirtoa toiseen paikkaan ja yhdelle reunalle ajattelin laittaa marjapuskia. Yhden penkin täytin jo kukilla, joista muutaman saisin toivottavasti jossain vaiheessa napattua kotiin maljakkoonkin.

Porkkanat kylvin kiisselin avulla. Keitin siis parunajauhoista ja vedestä kiisselin, johon lisäsin porkkanan siemenet. Näin irtosiemenet on helpompi levittää siten, ettei kaikki tule yhteen kasaan. Kuvissa näkyy siemenet kiisselissä ja kiisseli maahan kaadettuna. Tässä kuvan penkissä peitin kiisselin ohuella multakerroksella ja katteella. Toisessa penkissä peitin kiisselin pelkällä katteella. Saa nähdä kumpi on parempi ratkaisu, vai onko eroa ollenkaan.

Projekti siis jatkuu edelleen rikkaruohojen raivaamisella, istutuksilla, kylvöillä ja kompostipuuhilla. Nyt testissä on lähes päivittäin käännettävä komposti. Valmista multaa pitäisi periaatteessa syntyä jo kuukaudessa. Heinät ja juuret olisi tosin kannattanut leikellä pienemmiksi, mutta ystäväni halusi nähdä kauanko hommassa kestää leikkaamattomalla materiaalilla.

Kolme tapaa olla kujalla. Katso kuvat!

Kävin tänään kuuntelemassa paneelikeskustelua klikkijournalismista. Tai oikeastaan otsikkona oli journalismin tulevaisuus, mutta keskustelu kietoutui vahvasti (klikki-)otsikoihin. Klikinsäästäjän Lauri Skön määritteli klikkiotsikoksi sellaisen, johon liittyvä juttu ei lunasta otsikon lupausta, vaan aiheuttaa "äh!" -fiiliksen. Paneelin lopussa sivuttiin myös "valemediaa".

Esitin panelisteille (mukana Kirsi Piha ja Iltalehden Erkki Meriluoto) epämääräisen kysymyksentapaisen siitä, miten voidaan odottaa tavallisen ihmisen luottavan "valtamediaan", kun sielläkin kämmätään välillä pahasti faktojen suhteen. Esimerkkinä heitin hihamerkkikohun, jota ei kunnolla koskaan oikaistu. Kysymykseni ei ehkä ihan auennut, koska esitin sen turhan ajatuksenvirtamaisesti. Toisaalta esimerkiksi Iltalehden kohdalla vaikeistakin aiheista on uutisoitu yllättävän asiallisesti, joten ehkä Erkin oli vaikea nähdä mitä kritisoin.

Siinä kysyessä tuli mieleeni ehkä vähän kuvaavampi termi "valemedialle": halpamedia. Tiedättekö, kun haluaa hyvää ja halpaa, niin pitää hommata kaksi? Hyvä ja halpa. Halpamediassa faktat voivat sattumankaupalla ollakin kohdillaan, mutta ei sitä voi pitää millään mittarilla hyvänä tiedonlähteenä. Nämä saavat kuitenkin suhteettoman painoarvon, jos ne onnistuvat ainoina kanavina välittämään totuudenmukaista tietoa jostain tietystä aiheesta.

Klikkiotsikointi on vain jäävuoren huippu, mitä tulee journalismin alennustilaan. Paneelissa puhuttiin klikkausansaintalogiikasta ja uutistuotannon nopeatempoisuudesta. Otsikon harhaanjohtavuus on pieni ongelma silloin, kun jutussa ei esitetä nk. jatkokysymystä. Journalisteilta toivoisi kriittistä otetta niin aiheen kuin oman lähestymistavan suhteen. Ehkä olen liian optimistinen tämän suhteen?

Tässä tuli jo ainakin kaksi tapaa olla kujalla: en osannut esittää kysymystä kunnolla (paljastettakoon, että viimeisiltä puhujilta osasin kysyä jopa yhden fiksun kysymyksen) enkä oikein tiedä mitä odottaa journalismilta nyt tai tulevaisuudessa. Kolmas kujallaolo liittykööt siihen, että eihän tuossa otsikossa ollut mitään järkeä, mutta laitetaan nyt pari kuvaa tammikuulta:

PS. Tämä oli ehkä päivän paras: http://kukahaku.fi/

Vain tyttöjä ja poikia

Sukupuolet ovat tai ovat olematta erilaisia, mutta mitä sen on väliä? Persunuoret valistavat meitä tänään seuraavasti: "Luokittelu kahteen erilaiseen sukupuoleen on hyvin selkeä ja määrittyy suoraan geeneistämme." Väite on virheellinen, joka mahdollisesti juontaa juurensa kapinointiin sitä ajatusta vastaan, että sukupuolia olisi enemmän kuin kaksi.

Otin avukseni kirjekuoren, kyniä ja Paintin. Monet ihmiset on helppo kategorisoida joko miehiksi tai naisiksi ja useimmat varmaan sijoittavat itsensä jompaan kumpaan "lokeroon". Yksittäisellä henkilöllä voi kuitenkin olla sekä miehen että naisen ominaisuuksia. Silloin häntä ei voida yksiselitteisesti luokitella jompaan kumpaan, eikä hän välttämättä itsekään tiedä kumpaan kuuluisi. Toisissa tapauksissa henkilö on vauvana lokeroitu esimerkiksi tytöksi, koska hänellä ei näyttänyt olevan penistä, mutta hormonaalisesti hän on lähempänä miestä. Tämän ymmärtäminen ei tarkoita sitä, että ajattelisi sukupuolia olevan kymmenittäin, vaan ettei raja ole niin selvä. Alla kaksi erilaista tapaa nähdä sukupuolet:

Sivistyksessäni voi olla aukko, mutta en ole tähän mennessä törmännyt kuvaukseen henkilöstä, jonka sukupuoli olisi selvästi jotain aivan muuta kuin mies, nainen tai näiden välimuoto. Siksi pidän vakuuttavampana ajatusta kahdesta sukupuolesta. Koska välimuotoja kuitenkin on, pidän lokeroimista miehiksi ja naisiksi ongelmallisena. Alla yksi yksinkertaistettu tapa hahmottaa tilannetta. Reunoilla selkeästi miehiin ja naisiin lukeutuvat, keskemmällä enemmän tai vähemmän molempien sukupuolien ominaisuuksia jakavat.

Tullakseni takaisin alussa esittämääni kysymykseen; sukupuolien eroilla on väliä. Naiset ovat biologisesti monella tapaa erilaisia kuin miehet. Koska poikien ja tyttöjen luontaiset kiinnostuksen kohteet ja käyttäytyminen on erilaista, on melko hasardia pakottaa lapsi eri sukupuoleen, mitä hän todellisuudessa on. Mieti, jos vanhempasi olisivat leikkauttaneet sinulle vauvana vastakkaisen sukupuolen sukupuolielimet ja kasvattanut sinut sen mukaisesti?

Modernissa maailmassa voisi kuvitella, ettei tytön ja pojan kasvatus niin paljon eroaisi toisistaan, vaan olisi ennemmin yksilökohtaista. Tällöin sukupuolen ollessa epäselvä, ei tarvitsisi keinotekoisesti kahlita lapsen kehitystä tiettyyn sukupuolen tuomaan malliin. Saisi ihan reilusti vaan olla "vähän molempia".

Tämä oli tällainen "maallikon näkemys" aiheesta, enkä väitä olevani asiantuntija tai osaavani kuvailla tämän aihepiiri asioita tarkasti. Miten tämän asian voisi selittää paremmin, tai olenko aivan hakoteillä? Otan mielelläni vastaan linkkejä myös muunlaisiin tutkimustuloksiin.

Samat tyypit ajaa autoilla ja pyörillä

Osallistuin sunnuntaina kulkueeseen, joka järjestettiin aiemmin viikolla autoilijan tappaman pyöräilijän muistoksi. Suurin osa oli liikkeellä polkupyörillä. Itse taas tulin paikalle moottoripyörällä ja ajelin kulkueen perässä Kiasmalta Tukholmankadun kulmaan.

Kulkueen alkuvaiheessa bussi oli yrittänyt pakolla kiilautua kulkueen läpi, Jossain risteyksessä, ehkä Nordenskiöldinkadun kohdalla, toinen bussi oli puskenut keskelle risteystä tukkimaan kaiken muunkin liikenteen, minkä vuoksi kulkue oli päästänyt sen läpi ja samalla läpi ajoi muutama autokin. Seuraavat autot puskivat kiskoille, mutta muutama pyöräilijä asettui niiden esteeksi.

Sivupeileistä sain tuijotella useamman auton nokkaa ja bussin valoja. Kukapa noista turvaväleistä...

Kiilaavat autot ja sattumanvaraisesti liikennesääntöjä kunnioittamatta poukkoilevat pyörät herättävät syystäkin mielipahaa. Kuvio selkenee kun käsittää, että auton ratissa ja fillarin satulassa istuvat ne aivan samat (omaan napaansa katsovat) ihmiset. Onneksi suurin osa kuskeista, välineestä riippumatta, ottavat toiset tiellä liikkujat huomioon, tai ainakin pyrkivät ajelemaan suunnilleen yhteisten sääntöjen mukaan.

Pari ideaa tuli mieleeni:

*Pyöräilijöillä pitäisi aina olla oikeus ajaa autotiellä, mikäli samalla reitillä ei ole yksinomaan pyörille tarkoitettua ajorataa. Arvaamattomasti poukkoilevat kävelijät ovat yksinkertaisesti liian hankalia turvallisen ajamisen vuoksi. Keskusta-alueella nopeusrajoitukset ovat (syystäkin) niin matalia, että pyörällä pääsee yhtä reipaasti kuin autolla.

*Lanesplittaus lailliseksi. Polkupyörät saavat jo nyt ohittaa autojonon esimerkiksi valoissa. Sama saisi koskea myös moottoripyöriä, jotka käytännössä aina lähtevät liikkeelle autoa reippaammin. Kun sivuilta saattaa aivan laillisesti ajella joku ohi, ehkä ne päätkin kääntyvät useammin. Jos ei sitä, niin ainakin kaksipyöräiset pääsevät nopeammin määränpäähänsä liikennettä tukkimasta.

PS. Huonoa kiihdytystaitoa ei voi korvata ajamalla ylinopeutta...

Suvaitsevaisuuden määritelmä

Jälleen kerran bongsin FB:stä keskustelun siitä, "kuuluuko rasistia suvaita?" Tyypillinen vastaus on ollut ei, koska kuulemma suvaitsemattomuutta ei pidä suvaita. Logiikkana on varmaankin jokin fiilis siitä, että jos suvaitsee suvaitsematonta, niin siinä välillisesti on suvaitsematon tämän toisen ihmisen kautta. Nähdäkseni tässä mennään kuitenkin metsään ja onnistuin pullauttamaan tämän tiivistelmän kaverin seinälle:

Suvaitseminen on sitä, että pystyy ajattelemaan ilman inhoa, vaikka jonkun toisen ihmisen puheet tai habitus tavalla tai toisella ärsyttää. Suvaitsevaisuus on sitä, että inhotuksesta huolimatta on valmis näkemään kuoren sisään.

Rasismille voi olla monia syitä, yleensä ehkä "kujalla oleminen". Joskus kuitenkin ihmiset näkevät rasismia tai muuta pahaa siellä, missä sitä ei ole ja juuri suvaitsevaisuuden kautta on mahdollista käsitellä asiaa ja selvittää itselleen, miksi tuo ihminen minua nyt niin ärsyttää.

Vai onko tämä sittenkin vain sivistyneen ihmisen määritelmä? Että kykenee hiljentämään vaistonvaraiset pako- tai taistelureaktiot ja yrittää nähdä metsän puilta.

Palstaa ja aurinkoa

Muutama kuva palstalta. Viime aikoina olen lähinnä käynyt kastelemassa ja nyhtämässä vähän rikkaruohoja. Kylvin huvikseni tosin vielä retiisiä, naurista ja mm. yrttejä kuun vaiheessa. Saa nähdä mikä kaikki ehtii kasvaa. Vein myös uudet kurkun ja kesäkurpitsan taimet palstalle, koska edelliset olivat kärsineet ja minulla vielä noita "ylimääräisiä" oli parvekkeella. Nyt siellä törrää jo yksi "valtava" kurkku ja kohta tulee mansikoitakin, jeejee!

Porkkanatkin ovat saaneet varsiaan pidemmiksi sipuleiden seassa. Herneet ovat olleet vähän hitaita muutamaa yksilöä lukuunottamatta. Partsilla on kyllä jo muutama kunnon palko. Luulin ottaneeni kuvan peruna/kaalimaastani, mutta en näköjään. Lantunvarret ja pikkuinen raparperini on näköjään ikuistettu.

.

Lämmin sää teki hyvää niin kasveille kuin mielelle. Viikonloppuna tuli nautittua auringosta oikein urakalla. Sunnuntaina kävin n. 3h suppailuretkellä.