Väinämöinen antaa vielä odottaa itseään

Kappas! Sain tekosyyn kirjoittaa blogipostauksen, sillä Uusi Suomi uutisoi vähän hassusti Supon vastajihadisteja käsittelevän raportin. Siinä annettiin ymmärtää, että Sisu olisi jotenkin väkivaltainen tai muulla tavoin pahisjärjestö, vaikka todellisuus on toinen. Myöhemmin ilmestyneessä uutisessa tuotiin Sisun väkivallattomuus esiin, mutta vieläkin yleisfiilis jäi arveluttavaksi. Itse asiassa koko raportin lähteenä oli mm. Anders Breivik, jota en sattuneesta syystä pitäisi kovin luotettavana. Ehkä sekä toimittaja, että raportin tekijä olisi voinut olla enemmän hereillä.

Sisusta liikkuu paljon legendaa. Huumorimielessä se on ehkä viihdyttävää, mutta todellisuudessa nämä legendat ja uskomukset vaikeuttavat yhdistyksen toimintaa. Jos yhdistys esitetään aina huonossa valossa, voi kynnys yhdistykseen liittymiseen kasvaa huomattavasti tavallisen kansallismielisen silmissä. Raportissa käsitelty islamin "vastustaminen" yhdistää monia kansallismielisiä siksi, että muslimien loukkaantumisella perustellaan nykyään oikeuksien kavennuksia ja perinteiden muuttamista. Ilmankos monia harmittaa.

Suomen Sisu on kuitenkin muutakin kuin maahanmuuttokritiikkiä. Oikeastaan maahanmuuttoon liittyen Suomen Sisun tavoitteet on jo täytetty: Aiheesta käydään julkista keskustelua ja muutamaa tapausta lukuunottamatta kriittisiä ääniä on saanut tuoda suhteellisen vapaasti esiin. Toivon keskustelun ennen pitkää johtavan järkevään suhtautumiseen niin maahanmuuton vapauttamista kannattavien kuin sen rajoittamista toivovien keskuudessa. Siis myös ryhmien välillä, sillä kummallakin puolella on arvokkaita näkemyksiä aiheesta.

Mihin Sisun tai sisulaisten pitäisi siis seuraavaksi suunnata katseensa? Haluaisin sisulaisten ja muidenkin pohtivan, mikä suomalaisuudessa tai suomalaisessa kulttuurissa on hyvää? Seuraavaksi haluaisin teidän pohtivan, miten se hyvä näkyy omassa elämässä ja miten jäljelle jäävät asiat voisi myös muuttaa hyväksi.

Ehkä jätän tarkemmat pohdinnat kulttuurin kehittämisestä ja luonnon suojelemisesta toiseen kertaan. Loppukevennyksenä vielä uutisessa mainittu (ikivanha!) tarra: