Muistiinpanoja ratsastuksesta

Joulu alkaa olla takana päin ja oli mukava oikein suunnitellusti ottaa rennosti muutama päivä. Tänä vuonna en kylpenyt rahassa (no enpä juuri aiemminkaan, mutta tällä kertaa piti kiristellä nyörejä erityisesti), joten ostin vain muutaman lahjan lähinnä perheenjäsenille ja lahjoin muutamia tuttuja itse tekemilläni saippuoilla. Olen jo jonkin aikaa antanut ymmärtää, etten tarvitse mitään ylimääräistä roinaa ja lahjasaldo olikin oikein miellyttävä; sain juuri sen mitä toivoin ja pari muuta hyödyllistä juttua päälle.

Sitten itse asiaan. Reilu vuosi sitten, ratsastusharrastusta aloittaessa, lueskelin kirjoista ja netistä tietoa ratsastuksen perusteista. Tietenkin tunneilla myös käytiin läpi monia tärkeitä asioita, vaikkakin myöhemmin selvisi, ettei aloittelijaa ohjeisteta ihan samoin kuin pidemmälle päässyttä.

Yksi "eroavaisuus" on polvi: Alussa opettaja huuteli monille: "Polvi irti!". Aloittelijat usein tarrautuvat jäykkänä kalikkana polvillaan satulaan pysyäkseen selässä, mikä taas hankaloittaa hevosen liikkeitä. Tavoitteena on kuitenkin pitää polvi rennosti kiinni satulassa. Muutenkin hevosen selässä olisi syytä olla mahdollisimman rentona vatsalihaksia lukuunottamatta.

Eräs mysteeri oli niin itselleni kuin monille muillekin ratsastajakavereilleni hidastaessa "istuminen syvälle satulaan" tai "istunnan tiivistäminen". Meistä useimmat tulkitsi sen niin, että pitäisi jotenkin istua painavammin takapuolellaan, melkein lysähtää kasaan. Mutta kuinka kujalla olimmekaan! Istunnan tiivistäminen tarkoittikin yksinkertaistettuna jalkojen muodostaman V:n kaventamista. Eli jalat tulevat aavistuksen lähemmäksi toisiaan, jolloin hevosella on hieman vähemmän tilaa liikkua satulan alla.

Vai olenkohan sittenkin taas hakoteillä? Kuten monissa muissakin harrastuksissa, mitä syvemmälle lajiin pääsen, sitä paremmin ymmärrän, miten paljon on vielä opittavaa. Olisi huippua päästä hevosen selkään useammin kuin kerran pari viikossa. Toisinaan tunnilla tuntuu myös siltä, että minun pitäisi kouluttaa itseäni kuin varsaa – lyhyitä rupeamia kerrallaan, ettei keskittyminen herpaannu.

Toisinaan hepat yrittävät pomottaa ja joskus myös onnistuvat siinä.