Välähdyksiä

Jatketaan kirjoitusharjoituksia: Uusi vuosi on jo ihan kulman takana ja ajattelin jälleen tänä vuonna olla hankkimatta ilotulitteita. Ilotulitteet on yksi asia, josta ehkä sain tarpeekseni jo useampi vuosi sitten. En tiedä oleko saanut yliannostuksen vai vaikuttiko myös koiruuden kanssa eläminen siihen, ettei räiskyminen yltympäriinsä oikein inspiroi.

Harrastan mielummin hiukan erilaista välkehdintää ja sain siihen tarkoitukseen joululahjaksi uuden välineen. Tekstikin on menevää sorttia, kuten viereisestä kuvasta näkyy. Niin kuin etukäteen arvelin, kuoriutui paketeista monenlaista kivaa kahvikirjasta suihkugeeliin ja juuressipseistä pikkuporaan (jota olin toivonutkin jee)! Poran mukana tuli jatkopiuha, jonka avulla saa varmaan helpommin tehtyä pikkutarkkoja hommia, kun ei tarvitse itse poraa pitää kädessä. Tuo härveli tulee tarpeeseen ainakin kirjansidontahommissa ja muitakin rei'itys ja hiontatarpeita on aina välillä tullut vastaan.

Joulu meni rennoissa tunnelmissa syöden, ulkoillen ja laiskotellen. Tai no, tein ehkä salaa vähän töitä, mutta vain ihan pikkuisen! Joululahjoiksi olin tehnyt huulirasvaa ja konvehteja. Jälkimmäisiä oli muutama jäänyt pakkaamatta ja ne popsinkin eilen menemään. Omnom, aika herkullisia!

Työlistaltani poistin myös muutamien vaatteiden korjauksen. Lähinnä auenneita saumoja oli suljettavana, mutta pitipä yksien sukkahousujen kantapään kohdalle tullut reikä "parsia". Lainausmerkeissä siksi, että tuskin saisin laatupalkintoa työn tekniikasta, mutta tulipahan muutama käyttökerta lisää yksille lempisukkahousuilleni.

Joululahjoiksi olin ajatellut tekeväni myös jotain polkagris-tyyppistä tai muuta sokerikilkettä vaikka joulukuusen koristeeksi. Ennen joulua tekemäni satsi ei kuitenkaan onnistunut ihan toivomallani tavalla. Sokerilitku alkoi käristyä ennen kuin siitä oli haihtunut tarpeeksi vettä. Uusi yritys joulun jälkeen tuotti tulosta ja sain jonkinlaisen käsityksen siitä, miten homma kannattaisi hoitaa.

Kuvassa karkkien alla on tarttumaton "kestoleivinpaperi", johon kuitenkin sivelin rutkasti kookosöljyä. Tuo on vielä kääräisty puisen levyn ympärille, jottei metallitiskipöytä tykkäisi pahaa 150C sokerilitkusta. Tässä hommassa polttaa helposti näppinsä, jos ei ole varovainen. Ei ehkä olisi huono idea käyttää öljyttyjä kumikäsineitä, joiden alle on pukenut ohuet puuvillahanskat.

Tärkein työväline on lämpömittari, sillä jos sokerilitku jää alle 150 asteiseksi, siihen jää liikaa vettä. Tällöin karkit eivät kovetu, vaan jäävät hieman tahmaisiksi ja venyviksi. Ihan hauska efekti, jos haluaa tehdä hampaisiin tarttuvaa kovaa karamellia.

Uuden vuoden suunnitelmia voisi varmaan vielä kehitellä, ettei menisi ihan työnteoksi. Ensi vuosi saisi olla selkeämpi ja vähemmän sekava katastrofi kuin tämä kuluva. Ehkä voisi kutsua jonkun kylään, jos ei itse keksi mihinkään lähteä. Baari ei tänä(kään) vuonna kiinnosta. Eipä se vuodenvaihde ole niin justiinsa, kunhan vuoden saisi noin yleisesti sujumaan mukavasti.