Asiaa R:stä

Möläyttely on kuulemma muotia. Se jää nyt ehkä vähemmälle, mutta pientä ampiaispesän sohimista voi olla ilmassa, kun puhutaan r-sanasta. Seuraa aivan liikaa tekstiä, mutta lukekaa edes viimeinen kappale!

Minulle aiemmin tuntematon Jan Holmberg aloitti blogin mielenkiintoisella postauksella. Häntä luullaan usein ulkomaalaiseksi ja hän joutuu siksi kohtaamaan rasismiksi tulkittavissa olevaa häirintää. Voitte halutessanne vilkaista Janin kuvan hänen nettisivuiltaan.

Pohdinpa ensin ulkonäköasiaa. Blogin kommenteissa monet olivat sitä mieltä, ettei Jan näytä lainkaan ulkomaalaiselta. Olen eri mieltä ja minusta hän olisi varsin uskottava ulkomaalainen! Hänen kasvoistaan tulee mieleen joku (muu) julkisuuden ulkomaalaistaustainen, ehkä Husein Muhammed? Tämähän kertoo lähinnä siitä, ettei ulkonäkö kerro kaikkea. Eipä minua ole kukaan tainnut koskaan luulla ulkomaalaiseksi, vaikka hyvin laajalla tulkinnalla minut voisi laskea maahanmuuttajaksi.

Enemmän minua kuitenkin kiinnosti tapa, jolla itse reagoin Janin kertomaan. Taannoin eräs UA-H kirjoitti katkeraan sävyyn siitä, miten kamalia suomalaiset ovat. Aiempien kokemusten perusteella (tekstit, vaalivideot ja muiden hänestä kirjoittamat tekstit) koin hänen olevan hemmoteltu kakara, joka saarnaa suvaitsevaisuudesta, mutta on itse rasistien aatelia. Hänen kirjoitukseensa suhtauduin vähätellen ja halveksien, vaikka jokin pieni asianmurunen siinä saattoi myös piillä. Jan tuo esille myös varsin ikäviä, henkilökohtaisia kokemuksia. Janista minulla ei ollut mitään ennakkokäsitystä, vaan alustavasti uskoin joka sanan.

Jan kertoi huutelun ja epäasiallisen käytöksen lisääntyneen viime vuosina ja viittasi jytkymaininnalla persujen vaalivoittoon ja varmaan yleisesti maahanmuuttokeskustelun yleistymiseen. Jäin pohtimaan, voiko kokemusten lisääntyminen olla osittain kiinni myös siitä, että huomio kiinnittyy helpommin asioihin, jotka ovat muutenkin pinnalla? Olisiko Jan siis aiemmin tulkinnut osan työssään vastaan tulleesta häirinnästä muuten vain harhaisten höpinöiksi, mutta nyt ne on helpompi niputtaa rasismivarjon alle?

Yhtä kaikki Jan kohtaa käytöstä, jonka toivoisi itse kunkin elämässä loistavan poissaolollaan. Joillain ihmisillä tuntuu olevan huutelun ja ilkeilyn tarve ja ulkonäkö/ulkomaalaisuus on tietenkin helppo kohde. Harmi vaan, etteivät nämä tyypit paranna tapojaan sanomalla "soosoo" tai "vähänkö olet tyhmä", niin kuin nykykeskustelussa tuppaa käymään. Suomalaiseen oman tilan kunnioitukseen liittyy myös se varjopuoli, että ei välttämättä edes huomata, jos jollekulle sattuu jotain (oli se sitten onnettomuus tai loukkaus). Tai jos huomataan, ei osata tai uskalleta reagoida. Tämän olen itse kokenut ja nähnyt useamman kerran. Jos kyseessä on väkivalta, on auttamisen kynnys suuri. Suomessa kun saa helposti itse syytteet. Tuomioista en tiedä.

Hieman surullista on se, että rasistin leima lyödään nykyään toisaalta liian herkästi. Kaduilla huutelijoita sopii oikeutetusti haukkua rasisteiksi. Kuitenkin julkisuudessa monet rasisteiksi leimatut suhtautuvat maahanmuuttajiin yksilöinä varsin positiivisesti, vaikka ottavat kovin sanankääntein kantaa maahanmuuttoon liittyvään politiikkaan. Nykyinen lainsäädäntömme ei ole rakennettu monikulttuurista (jopa pirstaleista) yhteiskuntarakennetta ajatellen. On naiivia olettaa, että aivan erilaisesta kulttuurista Suomeen saapuvat toimisivat samoin, kuin täällä ikänsä asuneet. Tietenkin siitä seuraa konflikteja, "tukien väärinkäyttöä", stereotyppisten oletusten syventymistä. Näiden todellisten asioiden kieltäminen aiheuttaa huomattavasti enemmän rasismia, kuin ulkonäkö tai eri kielen puhuminen.

Jan esitti kommenteissa, ettei hän yleensä halua reagoida huuteluun mitenkään. Se on ehkä ihan järkevää itsesuojelun kannalta, mutta toisaalta hän on myös loistavassa asemassa osoittamaan asialliseen sävyyn häirikölle tämän toiminnan naurettavuus. En usko asennemuutoksen syntyvän keskustelupalstoilla ja blogeissa, koska yleensä samanmielisten kirjoituksia luetaan positiivisesta näkökulmasta ja "vastapuolen" tekstejä kuin piru raamattua. Siitä ei kehity kovin hedelmällistä keskustelua ja siksi uskonkin enemmän välittömään palautteeseen.

Tiedän eläväni jonkinlaisessa kuplassa, koska itse olen kohdannut rasismia äärimmäisen harvoin, vaikka ystäväpiirissäni on paljonkin ulkomaalaisia. Ulkomaillakin rasismi on negatiivisena (voiko rasismi olla positiivista?) kohdistunut muihin kuin itseeni. Olen ilmeisesti oikean värinen... Toisinaan saan kuitenkin muistutuksia oikeasta maailmasta, esimerkiksi Samaran pakkolaskun uutisoinnissa. Voivatko ihmiset olla oikeasti niin todellisuudesta vieraantuneita, että ollaan vihaisia siitä, kun toiset tekevät parhaansa? Joillekin ihmisille vika on aina jossakussa muussa ja jos joku on eri värinen, niin näkeehän sen vian jo naamasta! En usko ihmisten pääsevän eroon ennakkoluuloistaan, aina joku porukka on jollain tavalla epäilyttävä. Ihmisiä kohtaan on kuitenkin käyttäydyttävä kohteliaasti, eikä huutelu ja häirintä kuulu kohteliaaseen käyttäytymiseen.

Jännä yksityiskohta Janin tekstissä oli hänen käyttämänsä r-sana. Se ei ollut rasismi, vaan rotusorto. Sanavalinta oli mielenkiintoinen siksi, että rasismi on kärsinyt jonkinlaisen inflaation ja se saattaa tarkoittaa mitä tahansa. Oli rotujen olemassaolosta mitä mieltä tahansa, niin rotusorto sanana viestii nimenomaan ulkonäköön liittyvästä syrjinnästä, eikä tekstissä siis jäänyt epäselväksi, mistä siinä oli kyse. Miksi minä siis puhuin rasismista? Hyvä kysymys…