Läpsystä vaihto!

Vihdoin sain siirtää puheenjohtajan nuijan eteenpäin. Kun aikoinaan lähdin Sisun puheenjohtajaksi, sanoin suostuvani hommaan vain, mikäli sille kökölle periaateohjelmalle tehdään jotain. No miksei sille sitten tapahtunut mitään? Niin.. Itseäänhän tässä saa syyttää.

En taida olla ainoa, joka on alunperin päättänyt tutustua yhdistykseen kuultuaan kauhisteluja. Aino-lehden artikkelissa lisää omasta kuviostani. Jäsenhakemukseni laitoin noin puolen vuoden tutustumishengailun ja kuulostelun jälkeen kaverini kanssa. "En muuten vieläkään oo liittynyt Sisuun." "En mäkään. Kai sitä nyt sit pitäis." Ja niin lähti molempien hakemukset vetämään.

Ensin järkkäilin Sisulle 10-vuotisjuhlat. Onneksi ei tarvinnut ihan yksin puurtaa, vaikkei silloinkaan tekijöitä ollut enempää kuin kourallinen. Osallistujille lähetettiin kauniit kutsut ja juhlatila oli upea. Kiitokset myös juhlien pianotaiturille ja kitaravelholle! Vieraat viihtyivät ja olin itsekin tyytyväinen.

Kun seuraavia henkilövalintoja tehtiin, ei puheenjohtajaehdokkaita juuri ollut. Olin etukäteen ilmoittanut voivani mahdollisesti olla käytettävissä, mutta kolmen vuoden kausi hieman hirvitti. Ajattelin, että voihan sitä sitten erota tehtävästä, jos ei aika riitä. Aluksi homma lähti rullaamaan hyvin, mutta piru vie kun sisulaiset ovat liikkuvaa väkeä. Koko ajan tuntui jonkun olevan ulkomailla tai muiden kiireiden painamia. Kahden vuoden jälkeen totesin, että jonkun muun olisi hyvä jatkaa, jotta ehtisin hoitaa opiskelut ja muitakin asioitani kohdalleen. Se oli helpommin sanottu, kuin tehty ja kauteni venyikin lopulta yli nelivuotiseksi.

Mitä sille periaateohjelmalle sitten olisi pitänyt tehdä? Ylen uutisissa sanottiin, että teemme linjamuutoksia. Kieltämättä olisi tarkoitus saada ulkopuoliset ymmärtämään mistä yhdistyksessä todella on kyse. Nyt monet ovat tukeutuneet ikäviin ja suoraan sanottuna vääriin tulkintoihin periaatteistamme. Olin jo ehtinyt sokaistua periaateohjelman outouksille, sillä vasta viikkoa ennen viime suurkäräjiä (yhdistyksen sääntömääräistä kokousta) ymmärsin, mistä lauseista kaikkein kieroimmat tulkinnat on tehty.

Sisun arvot sopivat edelleen maailmankuvaani. Onneksi ainakin läheiseni tulkitsevat mieluummin Sisua minun kauttani, kuin minua Sisusta piirretyn mörrimöykyn kautta.

Ainiin, minusta on vähän epäilyttävää, että persut yrittävät vallata Sisua. Onneksi Olli on kuitenkin mainio tyyppi, vaikka ollaankin vähän eri mieltä esim. taideasioissa krhm.. ;)