Tämä olisi pitänyt twiitata

Onnellisuus on vähän niin kuin hoikkuus. Se on lähes aina itsestä kiinni.

Olet tuomittu ikuiseen... mihin?

Kuulemma rasistit pitää murskata ja ennakkoluuloiset ihmiset ovat ihmissaastaa. Jiri muotoili mainiosti niitä ajatuksia, mitä minunkin päässäni on jälleen viime aikoina liikkunut. Jos edustat järjestöä, joka vastustaa rasismia ja ennakkoluuloja, onko loogista valita joku vähän ikäviä asioita ääneen sanova järjestö verbaalisen hakkaamisen kohteeksi tutustumatta järjestössä vaikuttaviin ihmisiin? Keksitään pari likaista huhua, joihin on kiva sitten tukeutua, kun se hakattava järjestö väittää vastaan. Tietävätpähän paikkansa. Mokomat fasistirasistit. "Rasisti on aina rasisti vaikka voissa paistaisi."

Äärioikeisto Suomessa -kirjan tekijä Mikael Brunila lähestyi Suomen Sisua haastattelun merkeissä. Teemu Lahtinen kiitti kiinnostuksesta, mutta totesi ettei aihe liity yhdistykseen. Kirjan tekijäjoukko taas oli päättänyt, että kylläpäs liittyy, joten sielläpä kirjan sivuilla järjestömme komeilee. Koetin kysyä kyseisen kirjan Facebook-sivulla mitä he äärioikeistolla oikein tarkoittavat, kun wikipediamääritelmää he eivät selvästi käyttäneet. Vastaus oli: "Wikipediamääritelmä. PLIIS" Jäin siis edelleen ihmettelemään.

Tarkoituksena ei siis ilmeisesti ole auttaa ihmisiä oikeamman tiedon ja paremman asenteen suuntaan, vaan säilyttää ulkopuolisesta yhdistyksestä rakennettu nyrkkeilysäkki. Erikoista on se, että verorahoitteinen Yleisradio osallistuu näihin nyrkkeilytreeneihin, joiden säkkinä toimii Sisu. Eilen A-studiossa Katri Makkonen väitti Suojelupoliisin nimenneen Suomen Sisun äärijärjestöksi. Soitin tänään Supon ylitarkastaja Tuomas Portaankorvalle, joka sanoi että aivan vastikään Ylen toimittajalle ilmoitettiin, ettei Supo määrittele Sisua mitenkään. Ei siis mitenkään. Meitä on kutsuttu aiemminkin väittelyihin, joissa yhdistys on haluttu asettaa äärioikeiston penkkiin. Minut kutsuttiin taannoiseen "vihailtaan", mistä kieltäydyin, sillä ei minulla ole mitään sanottavaa vihasta. Tänäänkin A-studio: Talkiin on kutsuttu sisulaisia ja on aiheena ylen sivujen mukaan viha.

Kutsukaa minut keskustelemaan rakkaudesta ja ymmärryksestä, niin tuen mielelläni!

Vapaus on yksi tärkeimmistä arvoista, joita yhdistyksemme tukee. Erityisesti sananvapautta pidämme suuressa arvossa ja siksi esimerkiksi muinaisella kansallismielisellä keskustelupalstalla sai kirjoittaa rumia ja vihaisiakin mielipiteitä.  Jos Sisu on olemassaolollaan tarjonnut maltillisen purkautumiskanavan äärimmäisesti ajatteleville henkilöille sen sijaan, että he olisivat kanavoineet vihansa väkivaltaan, olen iloinen että näin on käynyt. Jos nämä henkilöt ovat Sisun piirissä loiventaneet kantojaan ja irtautuneet edes osasta vihaansa, olen vielä iloisempi.

Miksi suvaitsevaisuutta saarnaavat eivät halua vastapuolensa "parantuvan"?

Läpsystä vaihto!

Vihdoin sain siirtää puheenjohtajan nuijan eteenpäin. Kun aikoinaan lähdin Sisun puheenjohtajaksi, sanoin suostuvani hommaan vain, mikäli sille kökölle periaateohjelmalle tehdään jotain. No miksei sille sitten tapahtunut mitään? Niin.. Itseäänhän tässä saa syyttää.

En taida olla ainoa, joka on alunperin päättänyt tutustua yhdistykseen kuultuaan kauhisteluja. Aino-lehden artikkelissa lisää omasta kuviostani. Jäsenhakemukseni laitoin noin puolen vuoden tutustumishengailun ja kuulostelun jälkeen kaverini kanssa. "En muuten vieläkään oo liittynyt Sisuun." "En mäkään. Kai sitä nyt sit pitäis." Ja niin lähti molempien hakemukset vetämään.

Ensin järkkäilin Sisulle 10-vuotisjuhlat. Onneksi ei tarvinnut ihan yksin puurtaa, vaikkei silloinkaan tekijöitä ollut enempää kuin kourallinen. Osallistujille lähetettiin kauniit kutsut ja juhlatila oli upea. Kiitokset myös juhlien pianotaiturille ja kitaravelholle! Vieraat viihtyivät ja olin itsekin tyytyväinen.

Kun seuraavia henkilövalintoja tehtiin, ei puheenjohtajaehdokkaita juuri ollut. Olin etukäteen ilmoittanut voivani mahdollisesti olla käytettävissä, mutta kolmen vuoden kausi hieman hirvitti. Ajattelin, että voihan sitä sitten erota tehtävästä, jos ei aika riitä. Aluksi homma lähti rullaamaan hyvin, mutta piru vie kun sisulaiset ovat liikkuvaa väkeä. Koko ajan tuntui jonkun olevan ulkomailla tai muiden kiireiden painamia. Kahden vuoden jälkeen totesin, että jonkun muun olisi hyvä jatkaa, jotta ehtisin hoitaa opiskelut ja muitakin asioitani kohdalleen. Se oli helpommin sanottu, kuin tehty ja kauteni venyikin lopulta yli nelivuotiseksi.

Mitä sille periaateohjelmalle sitten olisi pitänyt tehdä? Ylen uutisissa sanottiin, että teemme linjamuutoksia. Kieltämättä olisi tarkoitus saada ulkopuoliset ymmärtämään mistä yhdistyksessä todella on kyse. Nyt monet ovat tukeutuneet ikäviin ja suoraan sanottuna vääriin tulkintoihin periaatteistamme. Olin jo ehtinyt sokaistua periaateohjelman outouksille, sillä vasta viikkoa ennen viime suurkäräjiä (yhdistyksen sääntömääräistä kokousta) ymmärsin, mistä lauseista kaikkein kieroimmat tulkinnat on tehty.

Sisun arvot sopivat edelleen maailmankuvaani. Onneksi ainakin läheiseni tulkitsevat mieluummin Sisua minun kauttani, kuin minua Sisusta piirretyn mörrimöykyn kautta.

Ainiin, minusta on vähän epäilyttävää, että persut yrittävät vallata Sisua. Onneksi Olli on kuitenkin mainio tyyppi, vaikka ollaankin vähän eri mieltä esim. taideasioissa krhm.. ;)