Samat tyypit ajaa autoilla ja pyörillä

Osallistuin sunnuntaina kulkueeseen, joka järjestettiin aiemmin viikolla autoilijan tappaman pyöräilijän muistoksi. Suurin osa oli liikkeellä polkupyörillä. Itse taas tulin paikalle moottoripyörällä ja ajelin kulkueen perässä Kiasmalta Tukholmankadun kulmaan.

Kulkueen alkuvaiheessa bussi oli yrittänyt pakolla kiilautua kulkueen läpi, Jossain risteyksessä, ehkä Nordenskiöldinkadun kohdalla, toinen bussi oli puskenut keskelle risteystä tukkimaan kaiken muunkin liikenteen, minkä vuoksi kulkue oli päästänyt sen läpi ja samalla läpi ajoi muutama autokin. Seuraavat autot puskivat kiskoille, mutta muutama pyöräilijä asettui niiden esteeksi.

Sivupeileistä sain tuijotella useamman auton nokkaa ja bussin valoja. Kukapa noista turvaväleistä...

Kiilaavat autot ja sattumanvaraisesti liikennesääntöjä kunnioittamatta poukkoilevat pyörät herättävät syystäkin mielipahaa. Kuvio selkenee kun käsittää, että auton ratissa ja fillarin satulassa istuvat ne aivan samat (omaan napaansa katsovat) ihmiset. Onneksi suurin osa kuskeista, välineestä riippumatta, ottavat toiset tiellä liikkujat huomioon, tai ainakin pyrkivät ajelemaan suunnilleen yhteisten sääntöjen mukaan.

Pari ideaa tuli mieleeni:

*Pyöräilijöillä pitäisi aina olla oikeus ajaa autotiellä, mikäli samalla reitillä ei ole yksinomaan pyörille tarkoitettua ajorataa. Arvaamattomasti poukkoilevat kävelijät ovat yksinkertaisesti liian hankalia turvallisen ajamisen vuoksi. Keskusta-alueella nopeusrajoitukset ovat (syystäkin) niin matalia, että pyörällä pääsee yhtä reipaasti kuin autolla.

*Lanesplittaus lailliseksi. Polkupyörät saavat jo nyt ohittaa autojonon esimerkiksi valoissa. Sama saisi koskea myös moottoripyöriä, jotka käytännössä aina lähtevät liikkeelle autoa reippaammin. Kun sivuilta saattaa aivan laillisesti ajella joku ohi, ehkä ne päätkin kääntyvät useammin. Jos ei sitä, niin ainakin kaksipyöräiset pääsevät nopeammin määränpäähänsä liikennettä tukkimasta.

PS. Huonoa kiihdytystaitoa ei voi korvata ajamalla ylinopeutta...

Suvaitsevaisuuden määritelmä

Jälleen kerran bongsin FB:stä keskustelun siitä, "kuuluuko rasistia suvaita?" Tyypillinen vastaus on ollut ei, koska kuulemma suvaitsemattomuutta ei pidä suvaita. Logiikkana on varmaankin jokin fiilis siitä, että jos suvaitsee suvaitsematonta, niin siinä välillisesti on suvaitsematon tämän toisen ihmisen kautta. Nähdäkseni tässä mennään kuitenkin metsään ja onnistuin pullauttamaan tämän tiivistelmän kaverin seinälle:

Suvaitseminen on sitä, että pystyy ajattelemaan ilman inhoa, vaikka jonkun toisen ihmisen puheet tai habitus tavalla tai toisella ärsyttää. Suvaitsevaisuus on sitä, että inhotuksesta huolimatta on valmis näkemään kuoren sisään.

Rasismille voi olla monia syitä, yleensä ehkä "kujalla oleminen". Joskus kuitenkin ihmiset näkevät rasismia tai muuta pahaa siellä, missä sitä ei ole ja juuri suvaitsevaisuuden kautta on mahdollista käsitellä asiaa ja selvittää itselleen, miksi tuo ihminen minua nyt niin ärsyttää.

Vai onko tämä sittenkin vain sivistyneen ihmisen määritelmä? Että kykenee hiljentämään vaistonvaraiset pako- tai taistelureaktiot ja yrittää nähdä metsän puilta.