Bussikippo

Joskus nuorempana itsehillintäkykyjäni koettelivat bussien selkänojissa olevat mainostarrat. Teki mieli aivan vietävästi taitella tarrasta tasku, johon voisi vaikka laittaa jotain. Ja näitä bussikippoja tulee vastaan tasaisin väliajoin! Yleensä yhdessä bussissa on vain yksi bussikippo ja se sijaitsee jossain takapenkin läheisyydessä. Muodot vaihtelevat, mutta usein bussikipon tekemiseen käytetään ainakin kaksi tarraa.

Bussien selkänojien tarroihin ei toki saa koskea, sillä mainostajat ovat maksaneet mainospaikoistaan. Kuitenkin soisin jokaiselle sitä halajavalle mahdollisuuden edes kerran elämässään tehdä bussikipon. Hulluilla on halvat huvit, sanotaan.

Bono on pahemman luokan rasisti

Olemme ehkä tottuneet ajattelemaan, että rasistit ovat niitä henkilöitä jotka sanovat rumasti tummaihoisista ja kanniskelevat leijonakorua kaulassa. Huomiomme ei kiinnity kaikkein vaarallisimpaan rasistien lahkoon: pitkäkestoisen kehitysavun kannattajiin. Sambialainen taloustieteilijä Dambisa Moyo kuuluu niiden afrikkalaisten ajattelijoiden joukkoon, jotka ovat tuoneet esille jatkuvan kehitysavun haitalliset vaikutukset afrikkalaisten valtioiden kehittymiseen.

Moyon kirja Dead Aid ilmestyi jo neljä vuotta sitten ja tuolloin julkaistiin mainio haastattelu kirjan tiimoilta. Haastattelussa hän painottaa, että afrikkalaiset ovat aivan samanlaisia ihmisiä, kuin ketkä tahansa muutkin. He haluavat työtä, jolla elättää itsensä, sekä paremman tulevaisuuden lapsilleen. Lisäksi hän huomauttaa, että vuosikausien kehitysapu ei ole ollut vain hyödytöntä, vaan suorastaan haitallista!

Dambisa Moyo kuvassa keskellä.

Valonpilkkua ovat kiinalaiset sijoittajat, jotka avunannon sijaan ovat lähteneet Afrikkaan tekemään bisnestä. Vaikka heidän motiivinsa eivät olisi "jaloja", kuten ikuista syyllisyyttä esi-isien teoista potevat kehitysavustajat, on heidän toimistaan afrikkalaisten kannalta huomattavasti enemmän hyötyä. Hän ei kiistä lyhytaikaisen kriisiavun toimivuutta vaan moittii toimintamallia, jonka tuloksena valtioiden päättävillä elimillä ei ole minkäänlaista motivaatiota rakentaa yhteiskuntaa parempaan suuntaan. Kurjuus merkitsee suurempia rahavirtoja!

Haastattelussa Moyo kertoo, että kirjan julkaisemisen jälkeen Bonon hyväntekeväisyysjärjestö ONE käynnisti loanheittokampanjan häntä vastaan, väittäen häntä kansanmurhaa toivovaksi mielipuoleksi. Bonon ja Mayon erona onkin se, että ensimmäinen pitää afrikkalaisia kyvyttöminä raukkoina, kun jälkimmäinen taas haluaisi antaa afrikkalaisten päättää itse, mikä heille on hyväksi.

Jatkuvan kehitysavun antaminen ruokkii rasistisia näkemyksiä, sillä avun kohteena olevan ihmiset eivät koskaan pääse todistamaan omia kykyjään. Yrittäminen ei kannata, kun "rahaa sataa taivaalta". Usko kehitysapuun on väistämättä uskoa afrikkalaisten vähempiälyisyyteen ja pärjäämättömyyteen. Ei ole väärin tunnustaa virheitään ja oppia niistä.* Jos haluat hyvää koko ihmiskunnalle, pohdi toisenkin kerran, kannatatko kehitysapua.

*Edit klo 11.25: Heti kun pääsin haukkumasta Bonoa, sain tietooni tämän postauksen. Hänkin on miettinyt asiaa uudesta näkökulmasta!

Mä en tiedä mitään vaikket säkään tiedä

Nappasin vihdoin viimein bussiluettavaksi N. N. Talebin kirjan The Black Swan. Ensimmäinen luku vei omat ajatukseni suorastaan säälittävään kykyymme ymmärtää olevamme aivan kujalla. Emme välttämättä ole väärässä, vaan meiltä jää huomiotta päätelmissämme monia asioita, jotka voisivat muuttaa kuvaamme nykyhetkestä tai menneestä. Oletuksemme tulevaisuudesta taas pohjautuvat tulkintaamme aiemmasta, minkä vuoksi tulemme aina yllättymään tulevaisuuden koputellessa oveen.

Taleb kirjoitti ministerinä toimineesta isoisästään, joka ei tuntunut olevan perillä maailman tilanteesta, puhumattakaan tulevaisuudesta, sen paremmin kuin hänen autonkuljettajansakaan. Autonkuljettaja sentään ymmärsi homman olevan "korkeammissa käsissä". Oppinut tai eliittiin kuuluva henkilö sen sijaan luulee tai ainakin antaa ymmärtää tietävänsä enemmän kuin me muut.

Mitä enemmän asioita tiedämme, sitä varmempia tuppaamme olemaan oman tulkintamme validiudesta. Vaatii melkoisia ponnistuksia repäistä itsensä ulos omasta poterostansa ja kyseenalaistaa omia näkemyksiä ja päähän pinttyneitä "faktoja". Äkkiseltään voisi ajatella kyseessä olevan kunnia-asia. Joskus niin varmaan onkin, mutta itse koen suuremmaksi ongelmaksi epävarmuuden arvioimisen vaikeuden. Nyt joku fiksu huutelee, että siitähän Taleb juuri kirjoittaa.

Vaikeus piilee siinä, että on hankala muistaa, miten asiat todella liittyvät toisiinsa. Enhän edes tiedä millä kaikilla eri tavoilla asiat voivat olla vuorovaikutuksessa keskenään! On hankala käydä keskustelua, jos ei pysty olemaan "varma" mistään. Harvoin sitä edes muistaa, mistä mikäkin tieto on tullut ongittua, eikä sen vuoksi osaa antaa sille oikeaa painoarvoa. Kuhunkin tiedonmuruseen liittyy jokin fiilis, josta yritän päätellä oliko se nyt faktaa vai arvailua.

Toisinaan vastaan tulee asioita, jotka muistuttavat rajoittuneisuudestamme. Jonkin uuden asian oppiminen ja siinä kehittyminen kuvaa tilannetta hyvin. Aluksi homma vaikuttaa melko yksinkertaiselta. Opettelen asiat A, B ja C ja sitten homma alkaakin toimia. Mitä vielä! Mitä pidemmälle etenee sitä enemmän huomaa opittavaa vielä olevan. Alkuperäisissä asioissa A, B ja C voi kehittyä entistä paremmaksi, mutta rinnalle tulevat vielä asiat D-Ö.

Pidemmälle päästyä A, B ja C tulevat rutiinilla, eikä niitä tarvitse samalla tavalla miettiä ja hioa. Ongelmana onkin se, että ne saattoivat alunperinkin olla vääriä asioita, tai väärällä tavalla opeteltuja! Tai ehkä jokin asia on muuttunut, eivätkä alkuperäiset säännöt enää päde. Rutiineista eroon pääseminen vaatii melkoista uudelleenopettelua, eikä se ole yleensä mukavaa tai helppoa. Homma voi hoitua tietylle tasolle asti alkuperäisin tavoin, mutta jossain kohtaa tuleekin katto vastaan. On otettava uusi näkökulma.

Kun keskustelemme tulenaroista, tai arkisemmistakin aiheista, on helppo tuomita toisen näkemykset ties minkä epäloogisuuden vuoksi. Uskomattoman lämmin tunne valtaa sydämeni, kun näen eri mieltä olevien ihmisten keskustelevan toista kunnioittaen. On todellakin mahdollista, ettei "väärää mieltä" oleva keskustelukumppani ole idiootti. Hän vain sattuu näkemään maailman eri valossa ja hänen mieltään ovat muovanneet eri osaset historiaa.