24.10.2012

Tyhjien kauppojen syndrooma

En varmaan ole ainoa, joka on joskus astunut tuotteidentäyteiseen ruokakauppaan todetakseen sen olevan "tyhjä". Hyllyt ovat täynnä kaikenlaista, mutta mitään syötävää ei löydy. Tämä oli varsin yleinen tilanne varsinkin ennen paikallisen ääsmarkettimme uudistumista.

Osin kyse on varmasti ollut siitä, että kaupasta ei löydy sitä mitä juuri sillä hetkellä tekisi mieli. Mutta suurin tekijä on ollut kuitenkin se, että kaupat ovat täynnä tuotteita, joita ei kehtaa laittaa suuhunsa erehdyttyään vilkaisemaan ainesosaluetteloa. Onneksi paikallinen vihannesosasto on  parantunut. Ainakin päivittäisen heinäannoksensa saa yleensä koottua.

Keksin tuossa yksi päivä olevani "kasvissyöjä". Kasvissyöminen kun ei tarkoita sitä, että söisi pelkästään kasviksia, mutta ne ovat pääosassa aterioita koostaessa. Ruokavaliooni kuuluu myös mm. luomuliha. Sen sijaan viljatuotteet pidän minimissä, sillä niistä saa vain pallovatsan.

Paikallisäässini tarjoaa vain yhtä luomulihaa: naudanjauhelihaa 400g paketeissa. Toisinaan uskaltaudun ostamaan muunkinmuotoista lihaa viereisestä luomua ja lähiruokaa myyvästä kaupasta. Usein sinne ei voi mennä, sillä kukkaroni ei vain kestä. Opiskelijabudjetilla tuo ruokavalio ei ole edes mahdollinen, kun ruokarahaa on tuurilla 200e kuussa. Onneksi olen voinut käydä kesäisin ja opintojen loppuvaiheessa myös lukukauden aikana töissä.

Kuvittelen ja toivon, etten ole yksin ruokatunteideni kanssa. Silti  kauppojen kaikenlaista "ei mitään syötävää" notkuvat hyllyt välillä muistuttavat, että elän ehkä vähän omassa maailmassani. Kuinkahan monet tosissaan kuuntelevat omaa kehoaan ja huoltavat sitä aidolla ruoalla ja liikunnalla? Siis edes suurimman osan ajasta. Pakkohan niitä keksejä jonkun on ostaa, kun niitä hyllytolkulla tyrkytetään! Vai aiheuttavatko hyllymetrit illuusion? Kannattaako kaupan täyttää kolme neljännestä pinta-alastaan tuotteilla, jotka säilyvät pitkään ja joita ostetaan harvoin? Hieman olen pessimistinen tämän suhteen.

17.10.2012

Hyvä fiilis yrittäjäkurssilta

Osallistuin Aalto-yliopiston Pienyrityskeskuksen järjestämään Luovien alojen yrittäjästarttiin. Siellä käytiin läpi yritystoiminnan perusasioita kannattavuuslaskelmista markkinointiin. Kurssin sisältö oli pääosin tuttua, mutta osallistuminen tuntui silti hyödylliseltä. Alunperin menin kurssille koska ajattelimme parin kaverin kanssa perustaa päiväunitilan, mutta nyt mielessä pyörii myös muita ideoita.

Yksi tärkeimmistä aspekteista kurssilla oli keskustelu muiden osanottajien kanssa. Oli hauskaa kuulla millaisia yrityksiä muut ovat perustamassa ja ideoida esimerkiksi markkinointivaihtoehtoja muillekin. Kurssilaisilta sai myös vertaistukea, kun erilaiset firman perustamiseen liittyvät asiat painoivat mieltä. Osalla osallistujista oli jo yritys, kun toiset vielä pohtivat sopisiko yrittäjän tie itselle.

Hirmu hyödyllinen oli myös Juuso Markkaselta saamamme kannattavuuslaskentaan ja kassavirtojen arviointiin tehty laaja excel-taulukko. Olin jo aiemmin täytellyt esimerkiksi Uusyrityskeskuksen liiketoimintasuunnitelmapohjaan lukuja, mutta Juuson taulukosta sain tällaisena rutinoituneena excelinpyörittäjänä enemmän irti. Pystyin arvioimaan kuinka monta asiakasta tarvitsisimme vuodessa tietyllä kulurakenteella ja tietyillä hinnoilla. Oli varsin avartavaa huomata, että katteet eivät aina vastanneetkaan odotuksia. Jotkin vaihtoehdot vaikuttivat aivan kannattamattomilta toiset taas yllättävän järkeviltä. Asiakasmääriä on kuitenkin hieman vaikea arvailla, kun hommaa ei ole vielä kokeiltu.

Suunnitelmanamme on perustaa alkuun noin kuukauden ajaksi pop-up unitila, josta keräämme kokemuksia ja palautetta. Konkreettinen toteutus on vielä auki, samoin sijainti. Yrityskurssin aikana tein laskelmia tavoitetilasta ja nyt olisi etsittävä polku tuon tavoitetilan luokse. Tästä seuraa lisää excelöintiä, vaikkakin hieman eri painopisteellä. Työlistalla siis olisi hahmotella muutama eri toteutusvaihtoehto ensimmäiselle tilalle ja niiden budjetit.

Kyseistä yrittäjyyskurssia voin suositella lämpimästi sekä niille, joille yrittäjämaailma on aivan tuntematon, kuin myös niille, jotka hakevat oman yrityksensä alkumetreillä suuntaa. 120 euron hintakaan ei päätä huimaa ja mielestäni koulutus oli noiden rahojen väärti. Apua. Nyt taas jännittää.

12.10.2012

Kaikki mitä luulin tietäväni demokratiasta on väärin.

Jokin on selvästi mennyt pieleen koulutuksessani. Olen kuvitellut edustuksellisen demokratian tarkoittavan sitä, että kansan asioista päättää edustava otos kansan ihmisistä. Olin väärässä. Ehkä enemmän minua hämmentää harhaluuloni, että demokratian ideana on antaa kaikille mahdollisuus vaikuttaa yhteiseen päätöksentekoon. Siis riippumatta siitä, onko heillä tarpeeksi "tietoa, aikaa ja näkemystä". Ilmeisesti olin väärässä tässäkin.

Anu Silfverberg kiinnitti huomiota vaalikoneiden hieman outoon kysymyksenasetteluun ja samalla sivistää minua edellä mainituissa asioissa. Olen samaa mieltä siitä, että vaalikoneet ehkä ohjaavat kysymyksillään vähän hassuun suuntaan, eikä välttämättä ole aina järkevää etsiä itsensä kloonia. Joillekin se taas voi olla erityisen tärkeää. Minusta on kuitenkin erikoista ajatella, että jos en osaa itse hahmottaa mitkä olisivat hyviä päätöksiä tai ohjenuoria, niin miten saisin valittua sellaisen ehdokkaan joka osaa?

No tunnustetaan, otsikko oli hieman yliampuva. Jos minulta kysytään, niin koko äänestysrumba on hieman epäilyttävää touhua. Äänestät yhtä, mutta ääni meneekin jollekin ihan muulle. No eihän se toisaalta haittaa, koska isot linjat eivät muutu mihinkään kuitenkaan (anteeksi skeptisyyteni). Virkamiehethän ne hommat hoitaa ja eihän heitä joka vaalikaudeksi vaihdeta. Äänestämällä vaikutat... jotkut teistä tietää miltä.