Muistiinpanoja ratsastuksesta

Joulu alkaa olla takana päin ja oli mukava oikein suunnitellusti ottaa rennosti muutama päivä. Tänä vuonna en kylpenyt rahassa (no enpä juuri aiemminkaan, mutta tällä kertaa piti kiristellä nyörejä erityisesti), joten ostin vain muutaman lahjan lähinnä perheenjäsenille ja lahjoin muutamia tuttuja itse tekemilläni saippuoilla. Olen jo jonkin aikaa antanut ymmärtää, etten tarvitse mitään ylimääräistä roinaa ja lahjasaldo olikin oikein miellyttävä; sain juuri sen mitä toivoin ja pari muuta hyödyllistä juttua päälle.

Sitten itse asiaan. Reilu vuosi sitten, ratsastusharrastusta aloittaessa, lueskelin kirjoista ja netistä tietoa ratsastuksen perusteista. Tietenkin tunneilla myös käytiin läpi monia tärkeitä asioita, vaikkakin myöhemmin selvisi, ettei aloittelijaa ohjeisteta ihan samoin kuin pidemmälle päässyttä.

Yksi "eroavaisuus" on polvi: Alussa opettaja huuteli monille: "Polvi irti!". Aloittelijat usein tarrautuvat jäykkänä kalikkana polvillaan satulaan pysyäkseen selässä, mikä taas hankaloittaa hevosen liikkeitä. Tavoitteena on kuitenkin pitää polvi rennosti kiinni satulassa. Muutenkin hevosen selässä olisi syytä olla mahdollisimman rentona vatsalihaksia lukuunottamatta.

Eräs mysteeri oli niin itselleni kuin monille muillekin ratsastajakavereilleni hidastaessa "istuminen syvälle satulaan" tai "istunnan tiivistäminen". Meistä useimmat tulkitsi sen niin, että pitäisi jotenkin istua painavammin takapuolellaan, melkein lysähtää kasaan. Mutta kuinka kujalla olimmekaan! Istunnan tiivistäminen tarkoittikin yksinkertaistettuna jalkojen muodostaman V:n kaventamista. Eli jalat tulevat aavistuksen lähemmäksi toisiaan, jolloin hevosella on hieman vähemmän tilaa liikkua satulan alla.

Vai olenkohan sittenkin taas hakoteillä? Kuten monissa muissakin harrastuksissa, mitä syvemmälle lajiin pääsen, sitä paremmin ymmärrän, miten paljon on vielä opittavaa. Olisi huippua päästä hevosen selkään useammin kuin kerran pari viikossa. Toisinaan tunnilla tuntuu myös siltä, että minun pitäisi kouluttaa itseäni kuin varsaa – lyhyitä rupeamia kerrallaan, ettei keskittyminen herpaannu.

Toisinaan hepat yrittävät pomottaa ja joskus myös onnistuvat siinä.

Rasvan ja lipeän liitto

-->

Innostuin sitten saippuanteosta. Ennen kuin ehditte kysyä: olen nähnyt Fight Clubin ja jos haluatte minun tekevän "parasta saippuaa" saatte toki toimittaa raaka-ainetta. Nyt olen keskittynyt lähinnä oliivi- ja muiden kasviöljyjen muuttamiseen saippuaksi.

Hyödyllisten tuotteiden valmistaminen on hauskaa ja siksi olin pohtinut saippuankin valmistusta jo jonkin aikaa. Viime vuonna harmikseni viimeinen kappale Saara Kuhan Käsintehtyä saippuaa -kirjasta katosi Akateemisen hyllystä, ennen kuin ehdin sen kotiuttaa. Kustantajaltakin tarjottiin eioota. Jos siis ylimääräinen sellainen jossain pyörii, niin täällä olisi hyvä koti.

Toinen hankaluus oli lipeän ostamisessa. En äkkiseltään löytänyt paikkaa josta olisi saanut suhteellisen puhdasta NaOHia järkevään hintaan. Lahtisen vahavalimolta sitä kyllä saa, mutta kilon purkille olisi tullut hintaa 30e postikuluineen. En viitsinyt laittaa ihan niin paljon rahaa kiinni lipeään, kun en edes tiennyt olisiko saippuan valmistus kivaa.

Vajaa kuukausi sitten sain (kerrankin) mukavan mainossähköpostin. Lahtisen vahavalimo oli uudistanut verkkokauppansa ja tarjosi kahden viikon ajan tilaukset postikuluitta! Kärppänä siis näpyttelemään tilausta, johon tarttui sitten yhtä sun toista. Paketti lähetettiin minulle todella nopeasti – jo samalla viikolla pääsin tekemään ensimmäiset saippuakokeiluni.

 Alustavasti kokeilu näyttää onnistuneen hyvin. Saippuamöhnä jähmettyi vuorokauden aikana ja muoteista irrottamani saippuapalat pääsivät pahvilaatikkoon kuukaudeksi kypsymään. Ensimmäisen satsin pitäisi olla valmis käytettäväksi parin viikon päästä. Odotan jännityksellä!

Kasviöljyjen lisäksi käytin yhteen satsiin naudan rasvaa. Possunrasvaakin minulla olisi vähän, mutta ajattelin nyt katsoa ensin mitä tuosta tulee. Laardia ei tietääkseni Suomessa kovin yleisesti myydä, joten keittelin rasvan Hakaniemen hallista hakemistani rasvapaloista ja silavasta. Kuten brittiläisessä saippuakirjassani todetaan, kyseinen työvaihe vähentää kyllä saippuanvalmistuksen esteettistä nautintoa...

 

Monissa blogeissa alkaa näkyä jo joulu. Josko sitä itsekin kohta vaihtaisi lampussa roikkuvan pääsiäistipuni joulutähteen.