Pakkoruotsi on hiukan riskaabeli puheenaihe erityisesti suomenruotsalaisten, mutta toisinaan myös suomenkielisten seurassa. Kerran jos toisenkin olen onnistunut aiheuttamaan varsin tunteikkaita reaktioita pakkoruotsin puolestapuhujissa – loukkaantumiseen asti. Siis siitä huolimatta, etten ole esittänyt mitään henkilöön meneviä argumentteja, jos aivan ilmiselvät herjan heitot jätetään laskuista. Olen myös aidon avoimesti kuunnellut puolustuspuheenvuoroja, mutta vielä yksikään niistä ei ole perustellut miksi ruotsin kielen pitäisi nimenomaan olla kaikille pakollista.
Koska ainoa todellinen kosketukseni pakkoruotsiin on yliopiston virkamiesruotsin suorittaminen (kävin ihan vapaaehtoisesti ruotsinkielistä kielikylpykoulua), suhtaudun ruotsiin varsin neutraalisti kielenä muiden joukossa. Ajatusleikkinä esitän, etten osaa kumpaakaan kieltä ja asun maapallon toisella puolella. Minun pitää syystä tai toisesta opiskella jompaa kumpaa kieltä, vaikken todennäköisesti olisi missään tekemisissä kummankaan maan kanssa. Tältä pohjalta, lähinnä puhujamääriin perustuen valitsisin ruotsin opiskelun. Tästä huolimatta pidän pakkoruotsia hirvittävänä ajan ja rahan haaskauksena.
Suomessa on äärimmäisen harvoja paikkoja, joissa ei selviä ilman suomea ja ruotsalaisten kanssa asioidessa homma hoituu lähes takuuvarmasti englannilla, mikäli ei ruotsi taivu. Koska en pidä rahaa ja tehokkuutta maailman tärkeimpinä asioina, kannatan Suomen kaksikielisyyttä (lähinnä rannikkoseuduilla) kulttuurisyistä, vaikka kouluissa kannatan vain yleistä "pakkokielen" opetusta, jonka voisi valita samoin periaattein kuin nykyäänkin. Jotta suomenruotsi säilyisi elävänä, pidän tärkeänä jokaisen oikeutta opiskella sitä peruskoulussa valitsemaltaan luokalta lähtien riippumatta ryhmäkoosta. Voi olla, että tämä karsii käytettävissä olevia kielenopetustunteja oppilasta kohti, mutta nykyiset oppimistulokset saavutettaisiin viidesosalla nykyään käytetystä ajasta.
