Raakakaakaöverit

Edellisessä tekstissä kerroin "punajuuriongelmastani". Vähäiset varastointitilat pakottavat keksimään saamalleni sadolle käyttökohteita. Ravintolapäivä oli hyvä syy tehdä muutama raakakakku kokeilumielessä ja taas oli hyvä tekosyy käyttää punajuurta. Siispä kakkumenu koostui kahvi-, lime- ja mistäs muusta kuin punajuurikakusta! Kaikki olivat omalla tavallaan mielenkiintoisia ja kakut katosivat lautasilta tasaista tahtia.

Punajuuri näkyi myös menun suolaisella sektorilla, sillä olin keittänyt osittain improvisoidun version borssikeitosta. Keittoja teen harvemmin minkään tarkan reseptin mukaan ja raaka-aineet kuten määrätkin vaihtelevat sen mukaan, mitä kaapista löytyy. Melkein vähän harmittaa, ettei tullut kirjattua aineksia ylös, sillä keitosta tuli käsittämättömän hyvää!

Nämä taitavat olla nimeltään raitajuuria. Kakussa käytin kuitenkin punajuurta.

Juomapuolella oli tarjolla veden lisäksi teetä ja kahvia. Kahvi oli valittu Sellon Caffin valikoimasta huomioiden myös tavallisten juhlamoskaa juovien makutottumukset. Joko valinta osui oikeaan, tai ehkä vieraamme olivat tavallista laadukkaamman kahvin ystäviä. Johan&Nyströmin El Salvador keräsi kiitoksia, kuten kuuluukin. Vaikkei se olisi ollut oma ykkösvalintamme, sai siitä keitettyä varsin mainiot sumpit säätämällä purujen määrää vesidesiä kohden.

Tuosta alempaa löytyy ravintolapäivän raakakakkujeni "sisällysluettelot". Hommahan toimii niin, että pähkinöitä liotetaan muutama tunti, jonka jälkeen raaka-aineet sotketaan tehosekoittimessa mössöksi. Liottaminen on tärkeää, jotta mössöstä tulisi tarpeeksi sileää! Pohjan voi jättää hieman karkeammaksi ja täytteen surauttaa oikein sileäksi (siihen kuluu muutama minuutti). Pohja painellaan irtopohjavuokaan ja lykätään pakkaseen. Kun täyte on valmis, on pohja ehtinyt jo hetken jähmettyä pakkasessa. Täyte päälle ja koko komeus taas pakkaseen. Huomaa, että näistä kaikista kakuista tulee melko pieniä, joten ei kannata siihen talon isoimpaan vuokaan rakentaa. Tulee meinaan aika lättänä torttu.

Monesti kakut kehotetaan leikkaamaan valmiiksi annospaloiksi. Niin tai näin, kakku kannattaa ottaa ajoissa sulamaan ennen tarjoamista. Punajuurikakku pysyi hyvin kasassa huoneenlämpöisenäkin, mutta kahvikakku suli tosi pehmeäksi. Sitruskakku oli jotain siltä väliltä. Alkuperäiset reseptit on linkattu kunkin kakun nimeen. Nämä minun ovat vähän muunneltuja käytettävissä olleiden raaka-aineiden mukaan.

Kahvikaakaokakku
Tosi kahvinen ja tuhti!

Pohja (painellaan myös vuoan reunoille!):
230g cashew
85g hunajaa
100g kookostahmaa (esim. Bionan coconut creameria. Itse tein liotetuista kookoslastuista ja vedestä mössöä.)

Täyte:
170g cashew
2 rkl kaakaojauhetta
1 dl mutteripannukahvia (Black Bourbon Caffista)
75g hunajaa
35g kookosöljyä (sulana)
0,5 dl palmusokeria

Sitruuna-limekakku
Tämän kokosin "väärin päin" muovilla vuoraamaani pieneen kakkuvuokaan. Täytettä sai jäähdytellä pakastimessa jonkun tovin, ennen kuin pohjan sai paineltua päälle.

Pohja:
150g manteleita
1 rkl kookoslastuja
8 taatelia (liotettuna, jos ovat kuivia)
vähän vaniljajauhetta
vähän ruususuolaa

Täyte:
250g macadamioita
1,25 dl mantelimaitoa
2 limen mehu hedelmälihoineen päivineen + vähän kuorta
2 sitruunan mehu
80g hunajaa
1/2 tl vaniljajauhetta
75g kookosöljyä (sulana)
25g palmusokeria

Punajuurikakku (alkuperäinen on suklaakakku)
Painelin kakun leivinpaperilla vuoratun neliskanttisen muovirasian pohjalle. Kakun sai näppärästi leikattua yhdeksään juuri sopivan kokoiseen palaan. Koristeeksi paloille laitoin sitruunamelissan lehtiä. Tämä ei nyt ole täysin raaka, koska käytin keitetyistä punajuurista tehtyä sosetta. Raaoista punajuurista vaan tulee helpommin maha kipeäksi, enkä viitsinyt riskeerata ravintolapäivävieraideni kustannuksella. :)

Pohja:
2,5 dl saksanpähkinöitä
2,5 dl taateleita

Täyte:
150g cashew
1 dl kaakaovoita (sulana)
1 dl palmusokeria
100g punajuurisosetta

Siinäpä reseptejä kerrakseen! Jos kokeilet kakun tekemistä ensimmäistä kertaa, niin suosittelen punajuurikakkua tai sen alkuperäistä suklaaversiota. Jos haluaa jännitystä elämään, voi punajuuren vaihtaa johonkin vielä eksoottisempaan mössöön. Mutta olivat kaikki kakut hyviä, eikä päivän päätteeksi ollut muruakaan jäljellä!

Kehittävä ote leivontaan

Kotona ei tule käytettyä viljatuotteita oikeastaan lainkaan, eikä kaapista yleensä löydy jauhoja. Leipomuksia tulee siis tehtyä vähän muista aineksista, kuin niistä ihan perinteisistä. Hyviä reseptejä on toki netti pullollaan, mutta toisinaan kokeilen muuttaa itse jonkin viljareseptin viljattomaksi. Kirjoitan hyviksi havaitut reseptit talteen kirjaan, jottei tarvitsisi aina olla koneen ja netin tai muistin varassa.

Aiemmin tulostin reseptit tai kirjoitin ne ensin post-it lapuille, jotta kirjaan ei tulisi lisättyä "huonoja" versioita. Joistain leipomuksista ei tule lainkaan kiinnostavia ja jotkut kaipaavat pientä säätöä. Lappuset taas tulee hukattua ennen seuraavaa kokeilua ja joskus on tullut vahingossa käytettyä vähemmän toimivaa reseptiä kahdesti.

Nykyään hoidan homman fiksummin ja pidän reseptikirjani rinnalla testireseptivihkoa. Reseptin oheen voi kirjoittaa kommentteja onnistumisesta. Myös kehitysehdotukset ja mahdolliset leipomisen aikana tulleet muutokset voi kirjata heti muistiin. Tähän mennessä vihkossa on vasta yksi täysi fiasko. Muut kokeilut ovat toimineet vähintään tyydyttävästi.

Viimeisin kerralla nappiin mennyt reseptikokeilu syntyi tarpeesta tehdä jotain punajuuresta. Ruokaosuuskunnan jäsenyys on täyttänyt jääkaappini punajuurivarantoa ja johonkin niitä palluroita oli lykättävä. Tein sovelletun version näistä punajuuri-suklaabrownieista. Lopullinen resepti oli synteesi tietoisista muutoksista ja pienestä sekoilusta, kun 2/3 muunnos unohtui jollain rivillä... Kaikkia raaka-aineita saa ainakin meidän lähikaupasta.

Tässä kuitenkin varsin mainiot punajuuri-suklaamuffinssit:

Sulata miedolla lämmöllä 170g voita ja lisää siihen 170g tummaa suklaata (minulla oli yksi levy Lindtin 85%:sta, sekä toinen levy saman valmistajan chilisuklaata. Laitoin levyn pois päältä siinä vaiheessa, kun voi oli lähes täysin sulanut. Vatkaa toisessa kipossa 2 munaa ja 50g ksylitolia, sekä lisää hieman jäähtynyt suklaa-voimössö vaahtoon.

Seuraavaksi vaahtoon lisätään 150g mantelijauhoa, johon on sekoitettu 1tl leivinjauhetta, 1tl ruususuolaa ja 1rkl psylliumia. Totta puhuen en ole varma onko tuolla psylliumilla mitään merkitystä. Joku voi kokeilla ilman ja kertoa miten onnistui. Lopuksi sekoitin joukkoon 150g (itse tehtyä) punajuurisosetta. Vaihtoehtoisesti voisi varmaan käyttää hienoksi raastettua punajuurta, kuten tuossa alkuperäisessä reseptissä.

Taikina mahtui 12 kipon muffinssipellille ja paistoin niitä 200 asteessa 20 minuuttia. Tuloksena oli varsin tuhteja, mutta ilmavia möykkyjä. En tiedä vaikuttiko maistajien epäilevä suhtautuminen muffinssien avainraaka-aineeseen, mutta makuelämys oli kaikkien mielestä positiivinen yllätys. Näitä teen toistekin!

Edit 3.9.2013: Testasin pientä satsia ilman psylliumia ja kyllä sillä oli merkitystä. Psylliumin kanssa muffinssit pysyivät paremmin kasassa, eli niitä oli helpompi syödä. Kyseistä ratamon siemenistä valmistettua jauhetta myydään ruokakaupoissa leivontavärkkien liepeillä.

Jos metsään haluat mennä nyt

Melkoinen tovi on taas vierähtänyt edellisen tekstin kirjoittamisesta. Aiheita on pyörinyt mielessä, mutta ei vain mukamas ole ollut aikaa kirjoittaa. Ehkä työlistalla tosiaan onkin ollut vähän liikaa asioita, mutta kyllä aina jostain muutama minuutti pitäisi löytyä. Tänään soin itselleni vihdoin hetken kirjoittamiselle ja tässä mitä ensimmäisenä tuli mieleen:

Olen havainnut mielenkiintoisen ilmiön käyttäytymisessäni. Tiedätte ehkä sen tunteen, kun olisi lähdettävä koiran kanssa kävelylle, mutta kun ei millään jaksaisi. Ulos on kuitenkin pakko lähteä ja yksi tapa huijata itseään on miettiä, että "käydään nyt vaan nopeasti ja mennään sitten illalla pidemmälle lenkille." Koska en halua koirien pissivän ja kakkivan kenenkään pihalle, tapaan kipityttää ne läheiseen metsään, vaikka olisimme kuinka "lyhyellä" reissulla.

Mitä sitten metsään päästyä tapahtuu? Päässä joku vipu sanoo naks ja päätän kävellä pikkuisen lenkin ympäri. Kun on päässyt syvemmälle metsään, päätänkin kävellä pikkuisen pidemmän lenkin ja näin pikainen pissitys muuttuukin ihan kunnon lenkiksi. Mitä ihmettä? Säälläkään ei tunnu olevan merkitystä. Sateella on kuitenkin pakko laittaa kumpparit ja sadetakki, joten samalla vaivalla voi kävellä pidempäänkin. Pimeäänkin tottuu nopeasti, vaikka askeliaan on varottava hieman enemmän.

Jotain taikaa metsissä on. Samaa efektiä ei tule katuja tallaamalla. Toisinaan ikävöin Ison Omenan ja sitä ympäröivien asuintalojen tilalla ollutta metsää. Se oli yksi lempimetsistäni. Miten voi mitata metsän henkistä hyvinvointia lisäävän vaikutuksen? Iso Omena on toki ihan kiva kauppakseskus, mutta olisin mielummin pitänyt metsän.

Ainiin, tänään metsästä kotiin tullessa taisin nähdä pihalla kauniin amiraalin, siis sen perhosen.