Vauhtia uuteen vuoteen sängyn pohjalta

Niin siinä kävi, että taitaa mennä nukkuessa tämä vuodenvaihde. Välkähtelyt jäi vähemmälle, sillä eilinen meni käytännössä kokonaan kotona lepäillen flunssakolotusten kera. Onneksi jaksoin toissapäivänä vielä ostaa kanan ja keittää liemen, josta riitti syötävää pariksi päiväksi ja annos pakkaseenkin. Enpä siis kutsunut ketään täksi päiväksi kyläänkään, kun arvelin että vain tartuttaisin tämän taudin...

Heti alkuvuodesta aion hankkiutua verikokeisiin ainakin tarkistaakseni D-vitamiinitasoni. Viime talvena taisi taso olla D-vitamiinilisän ansiosta jossain 110nmol/l paikkeilla. Kesällä, kun D-vitamiinini oli ollut auringon ansiota jo useamman kuukauden ajan, taso oli hiukan yli tuon talvimittauksen. Nyt olen ollut viime keväästä lähtien syömättä D-vitamiinivalmisteita nähdäkseni eron. Syksyllä jo suunnittelin verikokeisiin menoa, mutta en jaksanut järjestää asiaa, kun pää kävi muutenkin ylikierroksilla.

Sain joulun jälkeen vihdoin Ambronite-pakettini ja se tulikin nyt tarpeeseen, kun keittiössä seisoskelu tuntuu turhan raskaalta. Pilli tästä annoksesta vielä puuttuu!

Onnellista, parempaa uutta vuotta 2015!

Välähdyksiä

Jatketaan kirjoitusharjoituksia: Uusi vuosi on jo ihan kulman takana ja ajattelin jälleen tänä vuonna olla hankkimatta ilotulitteita. Ilotulitteet on yksi asia, josta ehkä sain tarpeekseni jo useampi vuosi sitten. En tiedä oleko saanut yliannostuksen vai vaikuttiko myös koiruuden kanssa eläminen siihen, ettei räiskyminen yltympäriinsä oikein inspiroi.

Harrastan mielummin hiukan erilaista välkehdintää ja sain siihen tarkoitukseen joululahjaksi uuden välineen. Tekstikin on menevää sorttia, kuten viereisestä kuvasta näkyy. Niin kuin etukäteen arvelin, kuoriutui paketeista monenlaista kivaa kahvikirjasta suihkugeeliin ja juuressipseistä pikkuporaan (jota olin toivonutkin jee)! Poran mukana tuli jatkopiuha, jonka avulla saa varmaan helpommin tehtyä pikkutarkkoja hommia, kun ei tarvitse itse poraa pitää kädessä. Tuo härveli tulee tarpeeseen ainakin kirjansidontahommissa ja muitakin rei'itys ja hiontatarpeita on aina välillä tullut vastaan.

Joulu meni rennoissa tunnelmissa syöden, ulkoillen ja laiskotellen. Tai no, tein ehkä salaa vähän töitä, mutta vain ihan pikkuisen! Joululahjoiksi olin tehnyt huulirasvaa ja konvehteja. Jälkimmäisiä oli muutama jäänyt pakkaamatta ja ne popsinkin eilen menemään. Omnom, aika herkullisia!

Työlistaltani poistin myös muutamien vaatteiden korjauksen. Lähinnä auenneita saumoja oli suljettavana, mutta pitipä yksien sukkahousujen kantapään kohdalle tullut reikä "parsia". Lainausmerkeissä siksi, että tuskin saisin laatupalkintoa työn tekniikasta, mutta tulipahan muutama käyttökerta lisää yksille lempisukkahousuilleni.

Joululahjoiksi olin ajatellut tekeväni myös jotain polkagris-tyyppistä tai muuta sokerikilkettä vaikka joulukuusen koristeeksi. Ennen joulua tekemäni satsi ei kuitenkaan onnistunut ihan toivomallani tavalla. Sokerilitku alkoi käristyä ennen kuin siitä oli haihtunut tarpeeksi vettä. Uusi yritys joulun jälkeen tuotti tulosta ja sain jonkinlaisen käsityksen siitä, miten homma kannattaisi hoitaa.

Kuvassa karkkien alla on tarttumaton "kestoleivinpaperi", johon kuitenkin sivelin rutkasti kookosöljyä. Tuo on vielä kääräisty puisen levyn ympärille, jottei metallitiskipöytä tykkäisi pahaa 150C sokerilitkusta. Tässä hommassa polttaa helposti näppinsä, jos ei ole varovainen. Ei ehkä olisi huono idea käyttää öljyttyjä kumikäsineitä, joiden alle on pukenut ohuet puuvillahanskat.

Tärkein työväline on lämpömittari, sillä jos sokerilitku jää alle 150 asteiseksi, siihen jää liikaa vettä. Tällöin karkit eivät kovetu, vaan jäävät hieman tahmaisiksi ja venyviksi. Ihan hauska efekti, jos haluaa tehdä hampaisiin tarttuvaa kovaa karamellia.

Uuden vuoden suunnitelmia voisi varmaan vielä kehitellä, ettei menisi ihan työnteoksi. Ensi vuosi saisi olla selkeämpi ja vähemmän sekava katastrofi kuin tämä kuluva. Ehkä voisi kutsua jonkun kylään, jos ei itse keksi mihinkään lähteä. Baari ei tänä(kään) vuonna kiinnosta. Eipä se vuodenvaihde ole niin justiinsa, kunhan vuoden saisi noin yleisesti sujumaan mukavasti.

Materia(ali- ja työväline)lista, eli vinkit joulupukille

Lahjatoivelistan tekeminen alle viikkoa ennen joulua on tietenkin todella fiksua ja reilua... Joka joulu näyttää joku tonttu kuitenkin hommaavan minulle kaikenlaisia mukavia juttuja, joten miksipä en sitten kertoisi, mille voisi olla tarvetta.

*Armanin Eyes to Kill ripsiväri (matkakoko on paras! Näitä myydään Stockalla kai...)

*Dremel ja/tai lajitelma pieniä poranteriä (joku muukin pikkupora käy. Jos saan terät, voin lainata kaverilta poraa.)

*Valkoiset saumurilangat (ehkä punaisetkin pääsisi käyttöön)

*Vahvistin kaiuttimia varten (esim. tällainen, johon virtapiuhakin taitaa löytyä minulta valmiina)
*kehys 42*59,5cm julisteelle (mieluiten pelkkä lasi taustapahvilla, ilman niitä itse raameja)

Lisäksi pohdiskelin seuraavia, vaikken välttämättä heti joulun jälkeen juokse niitä ostamaan, jos niitä ei paketista löytyisikään.

*Poravasara

*Jäätelökone

*Settlers of Catan -lautapeli

Ripsari on ehkä ainoa, jonka haluaisin pränikkänä. Muissa merkkaa enemmän toimivuus, kuin kiiltelevä pakkaus. :)

Pienin askelin eteenpäin

Viime tekstistä on vierähtänyt kuukausi ja olen tavallaan hieman hillinnytkin haluani kirjoittaa lisää. Alan kuitenkin olla varmempi siitä, että pahin on takana. Elämän merkityksettömyys ei enää ahdista, vaan olen saanut jonkinlaisen otteen siitä vuosien takaisesta tunteesta, että elämää voi elää sen itsensä vuoksi.

Kuopasta takaisen tasaiselle maalle nouseminen oli tietyllä tapaa hämmentävä kokemus. En muista olenko kokenut joskus aiemmin vastaavaa toivottomuutta, kuin viimeisen vuoden aikana. Ehkä jo kauan aiemmin alkanut alakuloisuus syvensi kuoppaa, johon erinäiset vastoinkäymiset minut sysäsi. Kuitenkin heti edellisen kirjoituksen julkaisemisen jälkeen, nukahdettuani taas kyyneleet silmissä, heräsin aamulla siihen, että ahdistus oli poissa. Hetkittäinen surullisuus ja ikävä tuntuvat edelleen raskailta, mutta eivät lopullisilta ja toivottomilta.

Nyt siis ollaan taas kuopan reunan paremmalla puolella, vaikka kiipeämisestä väsyneenä. Asioiden sanominen julki varmaankin auttoi antamaan itselleni anteeksi tekemäni virheet. Korttitalon rakentamisen vastoin itselleni asettamiani elämän ohjenuoria. Ajoittain valtaava katkeruus pitäisi vielä saada karistettua kannoilta. Oli tuskallista huomata miten ne ihmiset, joiden luulin olevan minulle läheisiä ja välittävän minusta, työnsivätkin minut pois.

Toisaalta en voisi olla kiitollisempi niille ihmisille, jotka olivat tukenani kukin omalla tavallaan. Teidän ansiosta elämäni jatkuu. Kiitos kun pyysitte kahville ihan muuten vaan, vastasitte kun lähetin epämääräisiä viestejä, kutsuitte kylään yöksi, ettei tarvitsisi nukkua yksinäisyydessä, kuuntelitte ja halasitte, vaikkei elämäni välttämättä liittyisi teihin mitenkään. Teidän antama aika oli minulle äärettömän tärkeää.

En siis vielä lupaa olevani mikään neiti päivänpaiste, mutta luottamus omaan pärjäämiseen on kovempi kuin pitkään aikaan. Tekee taas mieli tehdä asioita ja saada elämällään jotain aikaan. Seuraavaksi kirjoitan siis listan jutuista, joita hankin asioiden tekemistä varten, ellen satu saamaan niitä joululahjaksi!

Hukassa

Masennuksesta kärsivä ystäväni sanoi: "Lähtisin mielelläni mukaan tekemään kavereiden kanssa jotain mukavaa, mutta minut pitää tulla kiskomaan kotoani mukaan." Tiedän tunteen, olen kokenut sen itsekin. Ei ole kyse niinkään saamattomuudesta, kuin pelosta ja häpeästä.

Joku kutsuu mukaan tutun tai tuntemattoman porukan illanviettoon. Mitä vastaan, kun minulta kysytään: "Miten sulla menee, mitä teet nykyään?" Yritän hengittää syvään ja sanoa: "No töitähän tässä, eipä ole muuta oikein ehtinyt." En sano, että monena päivänä on ollut vaikea olla itkemättä tai ettei elämälläni ole oikein suuntaa. Tuntuu tympeältä, kun on taas yrittänyt pitää yllä jotain merkityksestöntä kulissia, mutta mikä minä olen pilaamaan tunnelman? Jos minut olisi kiskottu kotoani mukaan, tunnelman pilaaminen ei olisi minun syyni. Itsepähän kiskoitte ja olisin siitä äärettömän kiitollinen.

Kun ahdistus ja ylpeys, tai muu syy on saanut eristäytymään ystävistä, sulkeutumaan ja pitämään kasvoilla naamiota, miten voi pyytää keneltäkään myötätuntoa? "Hei siellä, katosin elämästäsi ties kuinka pitkäksi aikaa, mutta haluaisitko nyt olla kanssani, kun voin antaa sinulle vain kyyneleitä?" Vaikka haluaisinkin vain saada taas kontaktin oikeaan maailmaan, opetella taas olemaan rehellisesti oma itseni, miten voin tehdä sen häpeämättä, kun rehellinen minäni on palasina? En halua esittää, että kaikki on hyvin, kun ei ole. Mutta tuntuu kamalalta pyytää toisen aikaa vain kertoakseen, että nyt menee surkeasti. Voinhan tietenkin varoittaa etukäteen, että olen muuten todella surkeaa seuraa.

Ehkä kaikkein vaikeinta on se, ettei oikein enää tunne itseäänkään. Kun oma identiteetti on tuntunut vuosien ajan rakentuneen johonkin, mitä ei ole olemassa. Ei enää muista kuka oli ja mitä halusi elämältä ennen kuin harhautui. Ja jos noiden vuosien aikana on jossain asiassa ollut järkeä, ne ovat asioita, joiden vaikutuksia minuun on monen vaikea ymmärtää. Siksi on entistä vaikeampi herätellä hiipuneita kontakteja. En ole enää sama ihminen.

Maidoton "kermavaahto"

Allergia tai ruokavaliohippeily toisinaan rajoittaa maidon käyttöä kokkailussa. Itselläni ei tietääkseni ole allergiaa, vaikka toisinaan olen epäillyt maitotuotteiden aiheuttavan ihottumaa. Silti olisi mukava voida tehdä ihana vaahto, jota myös maitoallergiset ystäväni voivat syödä.

Useimmat vegaanireseptit kehottavat oikeastaan vaan vatkaamaan kookoskermaa vaahdoksi ja maukeuttamaan sokerilla tai siirapilla. Jotkut kehottavat lisäämään hieman agar-jauhetta. Yritin löytää johonkin muuhun kuin kookokseen pohjautuvia ohjeita, mutta hakutaitoni olivat ilmeisen puutteelliset. Löysin pari ohjetta, joissa käytettiin jotain kasvi- tai pähkinämaitoa (no kai pähinätkin ovat kasveja?), sekä ruokaöljyä ja/tai tofua pääraaka-aineina. 

Ilmeisesti hommaan tarvitsee tehokkaan vatkaimen tai blenderin, jota minulla ei juuri nyt ollut käytössä, sillä Vitamixini on ainakin toistaiseksi lainassa. Testierääni päätyi sitten kuitenkin kookosta, sillä se sattui olemaan ainoa suhteellisen neutraalinmakuinen kasviöljy kaapissa tällä hetkellä. Resepti oli jotakuinkin tällainen:

1 dl kauramaitoa

1 dl kookosöljyä

hieman hunajaa makeutukseksi

½ tl agar-jauhetta

En ole ihan varma onko hunaja hyvä idea, tai onko sillä vaikutusta lopputulokseen. Sulatin kookosöljyn ja vatkasin sitä muiden aineiden kanssa sekä sauvasekoittimella, että pienellä sähkövispilällä. Otin ihan pienen määrän kuppiin ja sain siinä sähkövispilän avulla hieman kuohkeutta litkuun, mutten mitään vaahtoa kuitenkaan.

Muutin strategiaani. Laitoin seoksen jääkaappiin ja vatkasin sitä uudelleen sauvasekoittimella, kun kookosöljy oli hieman jähmettynyt. Vaikka homma näytti alkuksi epätoivoiselta, alkoi tahmaantunut öljy vähitellen sekoittua kauramaidon kanssa. Voitto!

Mitä tästä opimme? No ainakin jääkaappilämpötilassa jähmettyvällä öljyllä voi kasvimaidon kanssa saada aikaan koostumukseltaan ihan kelpoa vaahtoa. Jääkaappiin sitä ei tosin voi takaisin laittaa ja lämpimien asioiden päällä se sulaa. On myös aika tujua tavaraa öljymääränsä vuoksi, joten ehkä se sopisi parhaiten tuoreiden, ehkä vähän kirpsakoiden hedelmien ja marjojen kanssa. Tai ehkäpä se onkin mainio vartaloemulsio! :D

Lyhyt yhteenveto lihalokakuusta

Sinne meni lihalokakuu. Aikomuksista huolimatta lihansyöntini jäi suhteellisen vähäiseksi. Ehkä keskimäärin joka toinen tai kolmas päivä tuli syötyä 100-150g annos lihaa. No mitäpä pienistä, tuli ainakin tilattua poroa useammalle tyypille. Varmaan kuukauden päästä toimitus.

Ehkä suurin syy kasvispainotteiseen ruokaan on ollut alakulosta johtuva vetämättömyys. Ei oikein kiinnosta miettiä etukäteen, että pitäisi ottaa lihaa sulamaan saatikka suunnitella mitä siitä tekisi. Jotain heiniä kun viskaa pannulle tai kattilaan, saa varsin helposti edes jonkinlaista vatsantäytettä.

Oikeastaan on pitänyt keskittyä siihen, että ylipäänsä muistaa syödä päivällä. Lounarit ovat olleet aika mainio asia, kun niitä käyttäessä ei niin pohdi sitä, paljonko rahaa laittaa ateriaan (kun ne on jo vähennetty palkasta ja "menetettyä" rahaa). Tulee ainakin jotain syötyä. Vierailin useamman kerran matkani varrella olevassa Silvopleessä ja sieltä saikin varsin maittavaa murkinaa. Myös muut lounaat olivat pääosin kasvispainotteisia. Melkoinen lihansyöjä siis olen...

Oli mukava nähdä muutamaa kaveria pitkästä aikaa, kun kutsuin heidät pikkuisille synttärikesteille. Tuli sellainen fiilis, ettei sitä ehkä ihan yksin tässä maailmassa ole. Synttäreille oli tarkoitus tehdä lammasrisottoa, mutta yllätys yllätys en saanut aikaiseksi lihojen keittämistä ajoissa. Kasvislinjalla siis mentiin noissakin pirskeissä. Säästyypähän enemmän lihaa talveksi.

Lokakuun aikana aloitin uuden duuniprojektin, mikä auttaa huomion viemiseen pois ikävistä asioista. Vähän vaikea olla niin fiiliksissä, kuin olisi aihetta, mutta tietyllä tapaa osaan silti olla kiitollinen ja iloinen siitä, mihin suuntaan asiat ovat alkaneet mennä.

Mukavaa marraskuuta!

Olutta ja viskiä maistelemaan!

Aluehallintovirasto kielsi viski-sanan käytön yksityisissä blogeissa ja Olut & Viski Expon nimessä. Vaikken itse erityisemmin alaa harrasta, niin kannustan kaikkia menemään maiselemaan laadukkaita viskejä "OlutExpo Finland 2014" tapahtumaan!

Koska kannatan sananvapautta, seuraa mainos:

Osallistu Olut ja Viski Expoon 24.-26.10.2014 Helsigin Kaapelitehtaalla!

Olut ja Viski Expo Finland on Suomen kattavin panimo- ja tislaamotuotteita esittelevä asiapitoinen messutapahtuma, joka on suunnattu niin kuluttajille kuin alan ammattilaisillekin.

Tapahtumaan on jälleen saapumassa Suomen kiinnostavimmat panimot sekä maahantuojat, jotka esittelevät laajasti kauden uutuuksia sekä järjestävät esitelmiä ja tietoiskuja. Kaapelitehtaalla on luvassa yli 30 näytteilleasettajan voimin kolme päivää kestävä ainutlaatuinen löytöretki makujen maailmaan!

"Juodaan vähemmän, maistellaan enemmän!"

Tapahtuman ikäraja on 18 vuotta.

Avoinna:
Pe 24.10. klo 15-23
La 25.10. klo 14-23
Su 26.10. klo 14-20

Ennakkomyynti: Tiketti

www.facebook.com/OlutExpo
www.olutexpo.fi

Tervetuloa lihalokakuu!

Tehän tiedätte, että syksy on liha-aikaa - moni keväällä syntynyt vasikka, kartitsa ja kesäkana teurastetaan lihaksi. Myös riistan metsästys käynnistyy ja lokakuussa ollaankin jo tositoimissa. Tämä on loistavaa aikaa hankkia eettisesti kasvatetun tai täysin vapaana kasvaneen eläimen lihaa. Syksyn ensimmäinen lihatilaukseni materialisoituu ovelleni perjantaina kokonaisen karitsan muodossa. Jos et ole vielä löytänyt sopivaa kontaktia, mahdollisia lihan toimittajia kannattaa kuulostella lähipiiristä. Ehkä työkaverisi vanhemmilla on lammastila tai naapurisi kasvattaa Lapissa poroja?

Tämän tsekkiläisen pihan kanojen munia olisi saanut ostaa. Ehkä ensi kerralla.

Lihaa saa myös helposti tilattua netin kautta. Pääkaupunkiseudun lähistöllä on useampikin tila, joilta saa ainakin laadukasta naudanlihaa. Ehkä tärkein kriteeri omille valinnoille on se, että eläimet syövät lajityypillistä ravintoa. Useimmiten tämä tarkoittaa myös muilta osin lajityypillisen käyttäytymisen toteutumista, tai ehkä olen löytänyt kriteerini täyttäviä tiloja juurikin tuon jälkimmäisen perusteella etsiessä. Hyviä kokemuksia on esimerkiksi seuraavista tuottajista:

Porvoon Bosgårdista olen hakenut ainakin jauhelihaa ja se on pakattu yleensä noin kilon vakuumipusseihin. Charolais-karjan liha on miellyttävän makuista ja jauhettu riittävän hienoksi, että siitä voi suoraan pussista raapaista kasaan vaikka tartarpihvin. Karja laiduntaa alueen luonnonlaitumilla ja pääsee ulos myös talvisin, vaikka silloin karjaa tietenkin ruokitaan tilalla tuotetulla luomurehulla. Tilan ympäristössä on myös muutama luontopolku, joiden varrelta pääsee näkemään navetan ja laitumet.

Myös Hultgårdissa kasvatetaan luomulihaa. Huomautan tässä vaiheessa, etten pidä luomuutta itseisarvona, vaan nämäkin tilat ovat saaneet sertifikaattinsa vasta vuonna 2013. Jotain osviittaa luomuus kuitenkin antaa siitä, miten hommia hoidetaan. Takaisin Hultgårdiin... Täältä olen tilannut muistaakseni Hereford-karjan jauhelihapaketteja Espooseen. Ne ovat olleet noin kolmen kilon kokoisia, joista olen jakanut lihan pienempiin pusseihin ja pakastanut. Tämä oli hieman karkeammaksi jauhettu, joten en sellaisenaan laittaisi tartarpihviksi. He näyttävät kasvattavan myös Aberdeen Angusta. Lihat haetaan tietyltä jakopaikalta ja se on edullista, mutta jonot ovat pitkät.

Kerran tilasin Herefordia myös Teuvalta Laidun Hereford -verkkokaupan kautta. Lihalähetys tuli kotiin asti nopesti postin välityksellä kylmäpakkauksessa, joka piti tosin luovuttaa takaisin posteljoonille. Lihan laadussakaan ei ollut moitittavaa. Yhden otoksen perusteella voin siis suositella!

Viimevuotista poron vasaa.

Karitsaa ja poroa olen tilannut tuttujen tai työkavereiden kautta. Näissä tapauksissa on pitänyt tilata joko puolikas tai kokonainen eläin, jonka on toki saanut valmiiksi paloiteltuna. Kilohinta on tuolloin varsin huokea. Yksi helppo väylä kimppatilaukseen pääkaupunkiseudulla on esimerkiksi Mayor's Gymin luomuruokapiiri. Sitä kautta ostan yleensä kananmunia, mutta he tilaavat myös lihaa ja esimerkiksi marjoja. Ottavat myös tilausideoita vastaan!

Tuore, laadukas ja terveellinen liha kruunaa monipuolisen kasvisruokavalion. Hyvää lihalokakuuta kaikille!

Pois pakkoruotsi

Pakkoruotsi on hiukan riskaabeli puheenaihe erityisesti suomenruotsalaisten, mutta toisinaan myös suomenkielisten seurassa. Kerran jos toisenkin olen onnistunut aiheuttamaan varsin tunteikkaita reaktioita pakkoruotsin puolestapuhujissa – loukkaantumiseen asti. Siis siitä huolimatta, etten ole esittänyt mitään henkilöön meneviä argumentteja, jos aivan ilmiselvät herjan heitot jätetään laskuista. Olen myös aidon avoimesti kuunnellut puolustuspuheenvuoroja, mutta vielä yksikään niistä ei ole perustellut miksi ruotsin kielen pitäisi nimenomaan olla kaikille pakollista.

Koska ainoa todellinen kosketukseni pakkoruotsiin on yliopiston virkamiesruotsin suorittaminen (kävin ihan vapaaehtoisesti ruotsinkielistä kielikylpykoulua), suhtaudun ruotsiin varsin neutraalisti kielenä muiden joukossa. Ajatusleikkinä esitän, etten osaa kumpaakaan kieltä ja asun maapallon toisella puolella. Minun pitää syystä tai toisesta opiskella jompaa kumpaa kieltä, vaikken todennäköisesti olisi missään tekemisissä kummankaan maan kanssa. Tältä pohjalta, lähinnä puhujamääriin perustuen valitsisin ruotsin opiskelun. Tästä huolimatta pidän pakkoruotsia hirvittävänä ajan ja rahan haaskauksena.

Suomessa on äärimmäisen harvoja paikkoja, joissa ei selviä ilman suomea ja ruotsalaisten kanssa asioidessa homma hoituu lähes takuuvarmasti englannilla, mikäli ei ruotsi taivu. Koska en pidä rahaa ja tehokkuutta maailman tärkeimpinä asioina, kannatan Suomen kaksikielisyyttä (lähinnä rannikkoseuduilla) kulttuurisyistä, vaikka kouluissa kannatan vain yleistä "pakkokielen" opetusta, jonka voisi valita samoin periaattein kuin nykyäänkin. Jotta suomenruotsi säilyisi elävänä, pidän tärkeänä jokaisen oikeutta opiskella sitä peruskoulussa valitsemaltaan luokalta lähtien riippumatta ryhmäkoosta. Voi olla, että tämä karsii käytettävissä olevia kielenopetustunteja oppilasta kohti, mutta nykyiset oppimistulokset saavutettaisiin viidesosalla nykyään käytetystä ajasta.

Marsalarisotto

Kai sille on syy, miksi risottoon laitetaan yleensä kuivaa valkoviiniä. Minullapa ei sellaista sattunut olemaan, enkä halunnut juuri tähän hätään korkata täyttä punkkupulloakaan pikkuista risottoa varten, joten lorautin riisin joukkoon hieman marsalaa. Ei se ehkä elämäni paras risotto sitten ollut, mutta ei missään nimessä huonoinkaan! Olin jopa hieman yllättynyt siitä, kuinka hyvä kombo näistä tuli. Vähän loivensin makeutta lisäämällä C-vitamiinia joukkoon.

"Ei huonoa" risottoa syntyi suunnilleen seuraavalla reseptillä:

Noin 100g arborioriisiä kuullotetaan kattilan pohjalla
isossa nokareessa voita (ehkä 30g?).
Lisätään pieneksi pilkottu sipuli ja
valkosipulin kynsi.
Sitten loraus marsalaa, jonka annetaan imeytyä riisiin.
Seuraavaksi lisätään (porosta keitettyä) lihalientä erissä siten, että noin kauhallinen kerrallaan annetaan imeytyä riisiin kerrallaan.
Kun riisi on hieman hampaissa tuntuvaa tahmaisaa puuroa, lisätään C-vitamiinia (kapselista tai sitruunasta).
Ja lopuksi vielä persiljaa, suolaa ja pippuria.

Kaveriksi laitoin vielä voissa paistettuja kuorittuja katkarapuja, joiden mausteeksi tuli cayannepippuri ja jauhettu korianteri.  Yleensä olen laittanut risottoon myös vähän parmesaania tai muuta juustoa, mutta tähän se olisi ollut vähän liikaa.

Rikkausruohoja

Niin siinä vaan kävi, että menin rikkaruoh- siis hortoilukurssille. Olen ollut jotenkin niin luonnosta vieraantunut, etten osannut tai saanut aikaiseksi tai uskaltanut mennä keräämään villivihanneksia yksinäni. Eikä kurssilla kaltaisiani tuomittu. Raija Kivimetsä totesikin, että on parempi mennä jonkun osaavan kanssa keräämään, jotta saa hieman varmuutta siihen, mitä on tekemässä. Eihän sieniäkään yleensä mennä keräämään fiilispohjalta.

Kurssin pääkasvit olivat voikukka, maitohorsma, siankärsämö, nokkonen ja vuohenputki. Tutustuimme ensin muutamaan meille valmiiksi kerättyyn näytteeseen, Raijan ja Joukon kilpaa kertoessa kunkin kasvin ominaisuuksista. Sitten siirryimme jonkin sortin joutomaalle keräämään omia kappaleitamme. Käytiin kurssilla läpi monia muitakin kasveja, kuten poimulehti, piharatamo, mesiangervo... Yritin kuitenkin keskittyä vain muutamaan, jotten menisi sekaisin ja toisaalta saisin varmasti käytettyä mahdollisimman montaa keräämistäni kasveista kotiin päästyä.

Aluksi kävin vertaamassa poimimiani lehtinippuja opettajiemme versioihin. Näytti ihan oikealta, joten lisää samanlaisia. Fiilis oli kieltämättä vähän kuin sienestyksessä: Ensin ei löydä mitään ja sitten kun jotenkin virittyy oikealle taajuudelle, alkaa niitä etsimiään kasveja löytyä ties kuinka paljon. Noiden viiden lisäksi mukaan tarttui ainakin vadelmanlehtiä, poimulehteä ja sitten jotain keltakukkaista kasvia, jonka nuput maistuivat parsakaalilta. :D No löytyipä siinä matkalla myös yksi iso kotilo, jonka nappasin mukaan. Se hengaa nyt pahvilaatikossa salaatinlehtien kanssa (vaikka kuvaan pääsi vuohenputkea).

 
Vadelmanlehdistä haudutin ihanaa juomaa. Vuohenputkista tein suunnilleen Raijan reseptillä herkullista piirakkaa, johon kylläkin viskasin ryöppäämisen jälkeen myös keräämäni nokkoset. Maitohorsmaa silppusin pannulle voin sekaan ennen aamukanisten paistamista. Siankärsämö jäi vielä odottamaan käyttöään ja voikukan lehtiä oli niin vähän, että pistelin poskeen ihan sellaisenaan.

Jännät paikat

On jotenkin tosi kutkuttavaa ylittää vaikkapa tuo Hämeentie iltasella, kun liikennevalot ei enää ole päällä. Siis siten, että kauempaa lähestyy kovaa vauhtia autoletka ja tiedän niiden ehtivän kohdalle, päästyäni tien puoleen väliin asti. Tiedän, että niiden pitäisi pysähtyä, mutten voi olla varma. Kohiseva metalliaalto lähestyy ja sydämeni lyönnit tihenee. Vatsalihakset jännittyy, kun mieleni tajoaa valinnan: pysähtyä tai jatkaa autojen ajolinjalle.

Sekunnissa kohina vaimenee ja aalto hidastuu, pysähtyy. Kävelen vienosti hymyillen härkälauman ohi. Tunnen itseni ankanpoikaseksi. Kvaak kvaak, läps läps, tässäpä taaperran tien yli, eikä kukaan halua tappaa minua!

Vaihtoehtopastaa

Monelle maistuu höyryävä pasta-annos. Jos ei halua täyttää vatsaansa viljalla, mutta silti tykkää konseptista "pehmeästi hampaissa tuntuvia mietoja soiroja herkullisella kastikkeella kuorrutettuna", niin tässä seuraa oiva vaihtoehto.

Alkuperäisen reseptin bongasin Karkkipäivästä, mutta eräs kaunis päivä halusin korvata Philadelphiajuuston jollain muulla (mm. koska ei huvittanut lähteä kauppaan). Arvelin että jokin rakenteeltaan samantapainen tahma voisi toimia ja kokeilinkin kuivan kookosjauhon ja veden sekoitusta. Toinen muunnos on käyttää valkuaisia kokonaisten kananmunien sijaan. Meillä kun keltuaisia käytetään jätskin tekemiseen, niin valkuaisille pitää keksiä muuta käyttöä. Toimii!

"Nauhapasta"
4 valkuaista + 1 kokonainen kananmuna (tai vain 4 kokonaista)
n. 50 g kookosjauhoja (alkuperäisessä kookoksen ja veden tilalla 125g Philadelphiaa)
0,5-1 dl vettä
0,5 dl psylliumjauhetta

Olen aloittanut sotkemalla kananmunat kookosjauhon kanssa ja sitten lisännyt seokseen vettä. Vetisempi taikina on ehkä helpompi kaulita ohueksi, mutta ehkä pastasta tulee sitten "heikompaa". Lopuksi sotketaan joukkoon psyllium ja annetaan seistä kymmenisen minuuttia.

Tämän määrän taikinaa olen jakanut kahteen pellilliseen. Yhden pellin taikina kaulitaan kahden öljytyn leivinpaperin välissä ohueksi ja paistetaan 150°C uunissa n. 10 minuuttia. Levyn on tarkoitus vähän kuivua, muttei rapeutua. Paistunut levy saa jäähtyä, minkä jälkeen se kierretään rullalle ja leikataan sopivan kokoisia soiroja. Päälle kaadettu vapaavalintainen kuuma kastike lämmittää sopivasti myös soirot.

Jos kookos ei inspiroi, niin suosittelen kokeilemaan myös Philadelphiaversiota! Kokeilin tehdä myös jotain carbonaran tapaista ja sekin melkein toimi... :D

Herkullisia "pastahetkiä"!

Maailman paras lautasmalli

Uudet ravintosuositukset putkahtivat vastikään pihalle asiaa pohtineelta neuvottelukunnalta, joten nyt jokainen tietää mitä kannattaa syödä. Tai sitten ei. Suositustenmukainen ruokavalio olisi varmasti monelle suuri parannus nykytilasta, mutta kyseessä on pohjimmiltaan vain yksi ihmedieetti muiden joukossa.

Paras lautasmalli sisältää niitä ruokia, joilla jaksaa elää ja joista tulee hyvä olo pitkäksi aikaa. Ruokavalion muutos ei ole aivan niin simppeli juttu, kuin vaihtaminen Valion maidosta Ingmaniin. Esimerkiksi einesten vaihtaminen tuoreisiin raaka-aineisiin ja kokkaustuokioihin on suuri muutos päivittäisissä rutiineissa. Tällaisten rutiinien iskostuminen selkärankaan vaatii pitkäjänteistä työtä ja paljon tahdonvoimaa varsinkin, jos tuloksia ei näy heti.

Joskus voi syödä maksamakkaraa siemenalustalla.

Toinen huomioitava asia on lautasella nököttävien lautasmallin osasten ravintosisältö. Suosituksissa kehotetaan syömään paljon hedelmiä, mutta ne sisältävät lähinnä sokeria. Vihanneksista saa vitamiinit vähemmän insuliinia liikkeelle laittavassa paketissa. Kalat olisivat mainio osa ruokavaliota, mutta kasvatettujen kalojen rasvahappokoostumus voi olla yhtä hyödytön, kuin muillakin tehotuotetuilla eläimillä. Lisäksi kasvatettu kala on eettisesti hieman arveluttava. Kassikalojen taudit eivät aina näy heti ulospäin, jolloin ne ehtivät tartuttaa ja heikentää villejä kalakantoja. Villikalojen kohdalla taas törmätään saastuneiden vesiemme aiheuttamaan raskasmetalliriskiin.

Tehotuotetun, viljalla ruokitun eläimen liha on kuin toiselta planeetalta verrattuna lajinmukaisesti syövään ja liikkuvaan eläimeen. Enkä nyt puhu vain mausta. Lihan parjaaminen sen vuoksi, että paljon makkaraa syövät ja olutta juovat sohvalla löhöilijät ovat huonossa kunnossa, on kuin väittäisi vihanneksia epäterveellisiksi, koska vegaaneilla ilmenee puutostiloja ilman ruokavalion tarkempaa suunnittelua ja lisäravinteita.

Paras lautasmalli syntyy siitä, että nostaa oman pitkäaikaisen terveytensä prioriteettilistansa kärkeen. Tällöin tulee väistämättä pohdittua, mikä olisi juuri minulle hyväksi? Ruokavalion ei välttämättä tarvitse olla täydellinen, eikä sen tarvitse olla sellainen, jota on pakko noudattaa koko loppuelämänsä. Vaikka itse näen laadukkaan lihan olennaisena osana täysipainoista ravintoa, voi kasvissyönti tai vegaanius olla todella voimauttava ja tervehdyttävä kokemus. Jotkut ihmiset tarvitsevat täydellistä irtiottoa vanhoista elintavoista, johon kyseinen ruokavalio ehkä vastaa. Lihan mukaan ottamista voi harkita myöhemmin, kun kokee olevansa siihen valmis.

Asiaa liivijengille

Monta vuotta tuskailin sitä, kuinka hankalaa on löytää sopivat rintaliivit, joiden ostaminen ei veisi ihan vararikkoon. Suomen kaupoissa on (tai ainakin oli) todella heikosti tarjolla hoikille, mutta suuririntaisille naisille sopivia malleja. Toissavuonna eräs ystäväni paljasti rintsikanmetsästyssalaisuutensa ja jaan sen nyt teidän kanssa.

Mainio ostospaikka on Briteissä sijaitseva suuriin kuppikokoihin erikoistunut Brastop-verkkokauppa. Valikoimaa on reilusti ja tarjouksiakin näkyy olevan vähän väliä. Vielä tänään ja huomenna näyttäisi saavan kaikista, jo alennetuistakin tuoteista -14 %!

Brastopin sivuilta nyysitty kuva.

Kun tilasin ensimmäisen satsini, meni kaksi kolmesta liivistä heti vaihtoon. Homma toimi siten, että lähetin ensin sähköpostia, jossa kerroin mitkä tuotteet eivät sopineet ja kyselin vaihtoehtoja. Vastauksena tuli ehdotukset korvaavista tuotteista ja ohjeet palautukseen. Homma hoitui varsin rivakasti ja sain sopivat liivit tilalle. Sivuilta löytyy toki ohjeita koon valinnassa. Ensiyrittämällä oikea koko löytyi Freyan mallistosta. Fantasien ja Kris Linen kupit olivat liian isot, joten yhtä kokoa pienemmät olisivat sopineet paremmin.

Nyt lähti tilaukseen taas useampi kappale ja pari uutta merkkiä kokeiluun. Osan tulen palauttamaan, sillä tilasin varmuuden vuoksi paria eri kokoa. Fantasielta tilasin samanlaiset kaarituettomat liivit, joita minulla jo oli yhdet. Joskus tuet vaan tuntuvat inhottavilta ja silloin Fantasie Gabriellet ovat voittamattomat.

Ja vielä vinkkinä: kaarituellisista rintsikoista ei saa kovin hyviä kaarituettomia ottamalla ne tikut pois. Kokeiltu on. :)