Moyon kirja Dead Aid ilmestyi jo neljä vuotta sitten ja tuolloin julkaistiin mainio haastattelu kirjan tiimoilta. Haastattelussa hän painottaa, että afrikkalaiset ovat aivan samanlaisia ihmisiä, kuin ketkä tahansa muutkin. He haluavat työtä, jolla elättää itsensä, sekä paremman tulevaisuuden lapsilleen. Lisäksi hän huomauttaa, että vuosikausien kehitysapu ei ole ollut vain hyödytöntä, vaan suorastaan haitallista!
 |
| Dambisa Moyo kuvassa keskellä. |
Valonpilkkua ovat kiinalaiset sijoittajat, jotka avunannon sijaan ovat lähteneet Afrikkaan tekemään bisnestä. Vaikka heidän motiivinsa eivät olisi "jaloja", kuten ikuista syyllisyyttä esi-isien teoista potevat kehitysavustajat, on heidän toimistaan afrikkalaisten kannalta huomattavasti enemmän hyötyä. Hän ei kiistä lyhytaikaisen kriisiavun toimivuutta vaan moittii toimintamallia, jonka tuloksena valtioiden päättävillä elimillä ei ole minkäänlaista motivaatiota rakentaa yhteiskuntaa parempaan suuntaan. Kurjuus merkitsee suurempia rahavirtoja!
Haastattelussa Moyo kertoo, että kirjan julkaisemisen jälkeen Bonon hyväntekeväisyysjärjestö ONE käynnisti loanheittokampanjan häntä vastaan, väittäen häntä kansanmurhaa toivovaksi mielipuoleksi. Bonon ja Mayon erona onkin se, että ensimmäinen pitää afrikkalaisia kyvyttöminä raukkoina, kun jälkimmäinen taas haluaisi antaa afrikkalaisten päättää itse, mikä heille on hyväksi.
Jatkuvan kehitysavun antaminen ruokkii rasistisia näkemyksiä, sillä avun kohteena olevan ihmiset eivät koskaan pääse todistamaan omia kykyjään. Yrittäminen ei kannata, kun "rahaa sataa taivaalta". Usko kehitysapuun on väistämättä uskoa afrikkalaisten vähempiälyisyyteen ja pärjäämättömyyteen. Ei ole väärin tunnustaa virheitään ja oppia niistä.* Jos haluat hyvää koko ihmiskunnalle, pohdi toisenkin kerran, kannatatko kehitysapua.
*Edit klo 11.25: Heti kun pääsin haukkumasta Bonoa, sain tietooni tämän postauksen. Hänkin on miettinyt asiaa uudesta näkökulmasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti