Pakkoruotsi on hiukan riskaabeli puheenaihe erityisesti suomenruotsalaisten, mutta toisinaan myös suomenkielisten seurassa. Kerran jos toisenkin olen onnistunut aiheuttamaan varsin tunteikkaita reaktioita pakkoruotsin puolestapuhujissa – loukkaantumiseen asti. Siis siitä huolimatta, etten ole esittänyt mitään henkilöön meneviä argumentteja, jos aivan ilmiselvät herjan heitot jätetään laskuista. Olen myös aidon avoimesti kuunnellut puolustuspuheenvuoroja, mutta vielä yksikään niistä ei ole perustellut miksi ruotsin kielen pitäisi nimenomaan olla kaikille pakollista.
Koska ainoa todellinen kosketukseni pakkoruotsiin on yliopiston virkamiesruotsin suorittaminen (kävin ihan vapaaehtoisesti ruotsinkielistä kielikylpykoulua), suhtaudun ruotsiin varsin neutraalisti kielenä muiden joukossa. Ajatusleikkinä esitän, etten osaa kumpaakaan kieltä ja asun maapallon toisella puolella. Minun pitää syystä tai toisesta opiskella jompaa kumpaa kieltä, vaikken todennäköisesti olisi missään tekemisissä kummankaan maan kanssa. Tältä pohjalta, lähinnä puhujamääriin perustuen valitsisin ruotsin opiskelun. Tästä huolimatta pidän pakkoruotsia hirvittävänä ajan ja rahan haaskauksena.
Suomessa on äärimmäisen harvoja paikkoja, joissa ei selviä ilman suomea ja ruotsalaisten kanssa asioidessa homma hoituu lähes takuuvarmasti englannilla, mikäli ei ruotsi taivu. Koska en pidä rahaa ja tehokkuutta maailman tärkeimpinä asioina, kannatan Suomen kaksikielisyyttä (lähinnä rannikkoseuduilla) kulttuurisyistä, vaikka kouluissa kannatan vain yleistä "pakkokielen" opetusta, jonka voisi valita samoin periaattein kuin nykyäänkin. Jotta suomenruotsi säilyisi elävänä, pidän tärkeänä jokaisen oikeutta opiskella sitä peruskoulussa valitsemaltaan luokalta lähtien riippumatta ryhmäkoosta. Voi olla, että tämä karsii käytettävissä olevia kielenopetustunteja oppilasta kohti, mutta nykyiset oppimistulokset saavutettaisiin viidesosalla nykyään käytetystä ajasta.
Samaa mieltä.
VastaaPoistaEn itsekään suhtautunut pakkoruotsiin kovin negatiivisesti. Opiskelin vapaaehtoisesti ja motivoituneena filosofian maisterin tutkinnon ruotsiksi.
Omien lasten joutuminen ruotsin tunnille synytti minussa kiukun. Enkö muka itse tiedä että ruotsia ei todellakaan tarvitsisi lukea.
Ymmärrän hyvin, miksi pakkoruotsi on ollut hyvä asia. Suomenkielisten on ollut hyvä osata ruotsia, että tuntisimme olevamme osa muita pohjoismaita. Siihen maailmanaikaan elimme yhtenäiskultturissa aika eristäytyneenä eikä juurikaan reissattu ulkomailla.
VastaaPoistaMutta nyt elämme aivan eri maailmassa. Englanninkieli yhdistää koko maapalloa ja muutenkin pallo on kutistunut. Työskentelin pitkään Matinkylä-Olarin päivähoidossa ja siellä puhuu joka neljäs lapsi äidinkielenään muuta kuin suomea ja ruotsia. En ymmärrä enää vaatimusta pakkoruotsista. Se on jäänne. Mutta lakeja, rakenteita ja käytänteitä on todella vaikeata muuttaa.
Lakeja on melko helppo muuttaa, jos vain kansanedustajat toimisivat sen mukaan, mitä ovat väittäneet olevansa mieltä ennen vaaleja. :) Niin no, toki ne virkamiehetkin siinä välissä säätämässä. Pakkoruotsi on kuitenkin perua vasta 70-luvulta!
PoistaLaillistettu pakko on eräs tehokkaimmista psykologisen hallinnan muodoista. Siksi sen säilyttäminen lienee niin tärkeää eräälle kansanosalle. Tämän pakon poistuessa tulemme ihmettelemään, miksi tätä kieltä täällä alkuunkaan pakkosyötettiin.
VastaaPoistaTaNu
Pakkoruotsissa taitaa tosiaan olla kyse jostain ihan muusta kuin ruotsin osaamisesta.
Poista