Kevään jumppailut

Tänä vuonna sain itseni vihdoin rinteeseen kolmen, tai peräti neljän vuoden tauon jälkeen. Vähän oli alkukankeutta, mutta niin lähti taas lautailu luistamaan. Aluksi rinteitä, sitten suljettuja rinteitä ja vähän metsäreittejä. Levi/Ylläs-reissulla metsä- ja offarimeininkiä tuli harrastettua enemmänkin ja yhtenä päivänä ihan asiantuntijan opastuksella! Päästiin myös hieman harjoittelemaan piipperien käyttöä, eli piilotettiin yksi lumihankeen ja toisella etsittiin. Meillä ei ollut omia piippereitä (lukuunottamatta yhtä lainakapistusta) joten sovittiin, että lumivyöryn sattuessa saa hautautua vain vyötäröön asti ja pään pitää jäädä näkyville...

Käytiin ensin harjoittelemassa lumikenkäilyä Ylläksen Luosussa. Vaikka lumi oli monin paikoin varsin kovaa, saatiin tuolta varsin kiva lasku takaisin autolle. Seuraavana päivänä lähdettiin muutaman tunnin Levirupeaman jälkeen kapuamaan ylös Kätkätunturia. Kaikki porukasta eivät olleet yhtä fiiliksissä Kätkätunturin tarjoamista metsäreiteistä kuin minä, mutta päästiinpä alas kuitenkin. Jouduin kerran vaihtamaan takaisin lumikenkiin, jotta pääsisin parempaan laskupaikkaan ja kerran myös onnistuin upottamaan laudan niin syvälle ja tiukasti hankeen, että mukana ollut lapio tuli tarpeeseen.

Levillä minut huijattiin tuuraajaksi Arctic Tough Viking -kisaan. Osallistuminen suoraan sanottuna hirvitti etukäteen, mutta kisa osoittautui ihan hauskaksi, kunhan oli ensin tarponut läpi pitkän, inhottavan, "mä saan sydärin"-tokaisuin siivitetyn nousun lumihangessa. Tiimimme sijoituskin oli yllättävän hyvä (26/44 muistaakseni). Tavoitteena kun oli lähinnä päästä maaliin, eikä jäädä hankeen itkemään.

Ei nähtävästi ollut huono idea aloittaa puolitoista viikkoa ennen reissua pientä kunnonkohotusprojektia. Tavoitteena on kyetä vetämään itsensä omin voimin esteen yli, eli leukoja ja vähän muutakin treenailen. Seinältä minua tuijotteleva treenipäiväkirja muistuttaa heti, kun löysäilypäiviä näyttää kertyvän.