Suvaitseminen on sitä, että pystyy ajattelemaan ilman inhoa, vaikka jonkun toisen ihmisen puheet tai habitus tavalla tai toisella ärsyttää. Suvaitsevaisuus on sitä, että inhotuksesta huolimatta on valmis näkemään kuoren sisään.
Rasismille voi olla monia syitä, yleensä ehkä "kujalla oleminen". Joskus kuitenkin ihmiset näkevät rasismia tai muuta pahaa siellä, missä sitä ei ole ja juuri suvaitsevaisuuden kautta on mahdollista käsitellä asiaa ja selvittää itselleen, miksi tuo ihminen minua nyt niin ärsyttää.
Vai onko tämä sittenkin vain sivistyneen ihmisen määritelmä? Että kykenee hiljentämään vaistonvaraiset pako- tai taistelureaktiot ja yrittää nähdä metsän puilta.
Suvaita-verbi pitää mielestäni sisällään sen, että suhtaudutaan asiaan X korrektisti tietyn välimatkan päästä eikä juuri haluta mukaan.
VastaaPoistaHyvä pointti! Löytyi mielenkiintoinen, vähän pidempi teksti aiheesta ja sieltä bongasin tällaisen ajatelman, mihin suuntaan tästä välimatkasuvaitsevaisuuspositiosta saatetaan luisua: "Aidon suvaitsevaisuuden perusongelma on se, että se tuntuu johtavan mahdottomuuteen toteuttaa sitä käytännössä. Suurimmassa osassa yrityksistä harjoittaa hyveellistä suvaitsevaisuutta sorrutaan yleensä joko välinpitämättömyyteen tai hyväksyntään."
PoistaTuolla siis käsitelty suvaitsevaisuutta sekä hyveenä että paheena.
http://www.hyvejohtajuus.fi/12137/mita-on-olla-suvaitsevainen/
Ja vielä siis jatkan, että asia X voisi siis olla vaikka toisen ihmisen mielipide, jota pidetään etäällä, mutta itse ihmisen kanssa voidaan silti olla tekemisissä.
Poista