Edellisen tekstin kommenttiin vastatessani sormet näpyttelivät ruudulle sellaista tekstiä, jonka katsoin ansaitsevan paikan ihan omassa postauksessaan. Kiitos Jan jo toisesta inspiraatiosta!
Monet haukkuvat kanssaeläjiään mm. lehtien palstoilla siitä, ettei esimerkiksi kadulla näkyvään rasismiin puututa. Tämän katsotaan sitten todistavan myös "sivustakatsojien" hyväksyvän huutelut ja pahoinpitelyt.
Mutta milloin suomalaiset viimeksi ovat astuneet väliin edes silloin, kun kyse on heidän omista asioistaan? (Tarkoitan toki vähän suuremmalla skaalalla, kuin parkkiruudun varastaminen.) Sen lisäksi, että suomalaisilla taitaa olla tapanaan puida nyrkkiä taskussa, jaamme muiden maailman ihmisten kanssa erään inhimillisen piirteen, joka lamauttaa toiminnan.
Aivomme ovat rakentuneet niin, että huomaamme vain oleelliset asiat. Vaikka silmämme näkisivät paljon kaikenlaista, tulemme tietoisiksi vain osasta siitä informaatiosta, jota aivoihimme tulvii. Monesti saatamme siis ohittaa täysin huomaamatta kadulle pyörällä kauppakasseineen kaatuneen papparaisen. Niin minullekin kävi, mutta hetken päästä tuli hassu tunne, että on pakko vilkaista taakse. Terveisiä sille huiman korkeissa koroissa auttamaan tulleelle naiselle, jonka kanssa ponnistimme papparaisen takaisin pyörän selkään. Kiitos myös sinulle nuori mies, joka melkein ehdit mukaan auttamaan. Kaunis ajatus!
Kun edellisessä tekstissä pohdin syitä, mikseivät ihmiset reagoi kun heille itselleen tai jollekin muulle huudellaan, vastasi Jan omalta osaltaan näin "Olen usein niin hämmentynyt, etten usko tapahtuvaa todeksi." Jos ihminen on tottunut kohteliaaseen käytökseen, niin tämähän on aivan looginen johtopäätös! Aivot eivät pysty käsittämään mistä on kyse, eivätkä siten tuota sen parempia ratkaisuja, kuin "pois tästä tilanteesta". Mistä me näitä sivustakatsojia sitten syytämme? Siitäkö, ettei heidän aivonsa ole viritetyt väkivallan kanavalle? He ovat yhtä hämmästyneitä ja neuvottomia kuin Jan. Mikä oikeus kenelläkään on vaatia ihmisiä asettamaan itsensä sekä häirikön, että valtion väkivaltakoneiston uhan alle?
Uskon toistaiseksi kiinalaisia siinä, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti