29.1.2015

Ovela kettu, hieman rautalankaa kiitos

Kävin ex tempore katsomassa oopperan Ovela kettu. Se on suunnattu koko perheelle ja tämä kyseinen produktio ponnisti ilmeisesti siitä lähtökohdasta, että Klaus Haapaniemi tulisi luomaan sille visuaalisen ilmeen. Todella kaunis ja näyttävä ooppera tämä olikin pukuineen, lavasteineen ja koreografioineen, mutta...


Olin hyvin hämmentynyt. Katsellessani muotoja, värejä ja liikkeitä, en oikein saanut kiinni jutun juonesta. Kohtaukset, joissa olisi voinut rakentaa jännitteitä ja yllätyksiä, ohitettiin jotenkin todella nopeasti ja pelkistettyinä. Sen sijaan junnattiin kohtauksissa, joissa ei oikeastaan tapahtunut mitään.  Olisi varmaan pitänyt kysyä mielipidettä joltain niistä harvoista lapsista, joita yleisön joukkoon oli eksynyt, mutta itse en ehkä olisi jaksanut istua lapsena noin pitkään. Vaikutti siltä, kuin lapsille olisi ripoteltu sinne tänne hassuja eläinhahmojen loikkimis- ja hyörimishetkiä, kun muu aika täytettiin jollain, mikä oli ehkä suunnattu aikuisille, tai ehkei kenellekään.

Musiikki oli kylläkin jännittävää. Väliajan jälkeen pujahdin istumaan lähes tyhjään eturiviin. Siellä tulee seurattua paljon enemmän musiikin kulkua ja soittajia. Hommasta tuli heti paljon mielenkiintoisempaa. Tätä oopperaa ei tosin kannata lähteä kuuntelemaan lauluosuuksien vuoksi.

Se kaikki, mikä tässä oopperassa oli hyvää, ei varmasti olisi kärsinyt siitä, että tarinankerronnassa olisi väännetty vähän enemmän rautalankaa. Ravintolaankin mennessä ruoka voi olla aseteltu vaikka kuinka upeasti, mutta pitää sen silti maistua hyvältä. Olisivat sitten vaikka hylänneet laulun kokonaan ja laittaneet tilalle balettia tai modernia tanssia! Nyt en oikein tiedä suositella vaiko ei. Ehkä, jos saat paikan eturivistä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti