15.6.2015

Hihhulin uudet hihhuloinnit

Sain uutta jännitystä elämään vesikefiirin muodossa. Kaveri tarvitsi graduaan varten kombuchaviljelmää ja sen lähettänyt harrastaja laittoi samaan pakettiin vesikefiirinsiemeniä. Jokunen vuosi sitten tein ihan hyvällä menestyksellä maitokefiiriä. Olen kuitenkin niin huono maitojuomien kuluttaja, että innostus lopahti ja silloiset siemenet matkustivat kaverin iloksi.

Vesikefiiri tehdään nimensä mukaisesti veteen, johon lisätään viljelmän ruoaksi sokeria. Kokeneemmat suosittelevat ruoko- tai intiaanisokeria vaikkakin "laimennettuna" tavallisella sokerilla. Olen seuraillut tätä Veikeä verso -blogin ohjetta. Iisiä puuhaa ja jotenkin nämä pallurat ovat vähemmän limaisen ällöjä, kuin maitoserkkunsa.

Ensimmäisestä satsista tein appelsiinimehu- ja raparperinvarsiversiot. Raparperinvarsien sekaan olisi voinut lykätä hieman sokeria. Tuli nimittäin aika hapokasta. Appelsiiniversio oli miedosti kuohuva, tavallaan vähän olutmainen. Seuraavan satsin maustoin makealla raparperimehulla. Tämä oli selvästi voittajan valinta, sillä tuloksena oli ihanasti kuohuva "raparperilimu".

Kolmas satsi sai mausteekseen inkiväärinpaloja ja sokeria. Pidin sitä muistaakseni yhden vuorokauden lämpimässä ja sitten jääkaappiin. Tuloksena: ei juurikaan kuplia, maku ihan siedettävä, muttei ihmeellinen. Laitoin purkkiin lisää sokeria ja otin uudelleen lämpimään vuorokaudeksi. Ei tuottanut vieläkään tulosta. Lisäsin neljäsosan raparperimehua. Nyt tuli kuplia, mutta maku muuttui melko kummalliseksi, joten kaadoin satsin pois. Seuraavana kokeilin mausteena ananasta -- sekä paloina että mehuna. Molemmilla sai aikaan melkoiset kuohut ja maku oli appelsiiniversion tapaan olutmainen.

Mausteina: raparperimehu, ananasmehu ja ananaspalat.

Vesikefiiri oli siis oikein positiivinen yllätys. Näillä kokemuksilla arvaisin, että kuplintaan saattaisi vaikuttaa fruktoosin ja/tai hapon määrä mausteeksi lisättävässä asiassa. Jatkan testailua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti