Esitin panelisteille (mukana Kirsi Piha ja Iltalehden Erkki Meriluoto) epämääräisen kysymyksentapaisen siitä, miten voidaan odottaa tavallisen ihmisen luottavan "valtamediaan", kun sielläkin kämmätään välillä pahasti faktojen suhteen. Esimerkkinä heitin hihamerkkikohun, jota ei kunnolla koskaan oikaistu. Kysymykseni ei ehkä ihan auennut, koska esitin sen turhan ajatuksenvirtamaisesti. Toisaalta esimerkiksi Iltalehden kohdalla vaikeistakin aiheista on uutisoitu yllättävän asiallisesti, joten ehkä Erkin oli vaikea nähdä mitä kritisoin.
Siinä kysyessä tuli mieleeni ehkä vähän kuvaavampi termi "valemedialle": halpamedia. Tiedättekö, kun haluaa hyvää ja halpaa, niin pitää hommata kaksi? Hyvä ja halpa. Halpamediassa faktat voivat sattumankaupalla ollakin kohdillaan, mutta ei sitä voi pitää millään mittarilla hyvänä tiedonlähteenä. Nämä saavat kuitenkin suhteettoman painoarvon, jos ne onnistuvat ainoina kanavina välittämään totuudenmukaista tietoa jostain tietystä aiheesta.
Klikkiotsikointi on vain jäävuoren huippu, mitä tulee journalismin alennustilaan. Paneelissa puhuttiin klikkausansaintalogiikasta ja uutistuotannon nopeatempoisuudesta. Otsikon harhaanjohtavuus on pieni ongelma silloin, kun jutussa ei esitetä nk. jatkokysymystä. Journalisteilta toivoisi kriittistä otetta niin aiheen kuin oman lähestymistavan suhteen. Ehkä olen liian optimistinen tämän suhteen?
Tässä tuli jo ainakin kaksi tapaa olla kujalla: en osannut esittää kysymystä kunnolla (paljastettakoon, että viimeisiltä puhujilta osasin kysyä jopa yhden fiksun kysymyksen) enkä oikein tiedä mitä odottaa journalismilta nyt tai tulevaisuudessa. Kolmas kujallaolo liittykööt siihen, että eihän tuossa otsikossa ollut mitään järkeä, mutta laitetaan nyt pari kuvaa tammikuulta:
PS. Tämä oli ehkä päivän paras: http://kukahaku.fi/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti