Siivouspäivän fiiliksiä

Tänään eri puolilla maata vietettin Siivouspäivää. Vanhat romut kerättiin nurkista ja aseteltiin kirppispöydille puistoihin ja pihoihin. Itsekin osallistuin tempaukseen pystyttämällä pöydän työhuoneemme eteen. Välillä satoi vettä, mutta räystään alla olevilla pöydillä tuotteet olivat turvassa.

Vaikka ylimääräisestä tavarasta luopumista olen harjoitellut jo useampaan kertaan, niin silti välillä tuntuu hankalalta päättää, että tämä ja tuo joutavat nyt mennä. "Saatan joskus tarvita tätä", pohdin vaatteesta jota olen käyttänyt kerran. Hutiostoksia on vaikea myöntää itselleen. "Ehkä joku maksaisi tästä vielä hyvän hinnan". Kirpparipöydän ääressä on kuitenkin parempi yllättää asiakas halvoilla hinnoilla. Tavoitteena on kuitenkin päästä niistä tavaroista eroon.

Tänään luovuin suuresta määrästä "ehkä joskus teen näistä jotain" -langoistani. Kellarissakin odottaa laatikollinen tavaroita, joita en selvästi ole osannut kaivata. Tämä kaikki on opettanut minut siihen, että ei se määrä vaan se laatu. Siivoaminenkin helpottuu, kun ei ole kaapit, hyllyt, pöydät ja lattiat täynnä tavaraa.