Sienestys on mukavaa puuhaa ja vihdoin suoriuduin eilen metsään. Suppilovahveroita löytyi yllin kyllin ja lisäksi kaikenlaisia sieniä, joita muistan nähneeni, mutta joiden mahdollinen syömäkelpoisuus on päässyt unohtumaan. Metsäreissu sai minut epäilemään, että tavoitteeni päästä ylimääräisistä romppeista eroon alkaa vaikuttaa laajemmin elämässäni.
Kun suppiksia oli parikymmentä litraa kerättynä ja varmaan sata litraa vielä siinä ympärillä odottamassa, halusin katsella tuleeko jotain muitakin sieniä vastaan. (Jos kerään suppiksia, nin silmäni jotenkin kalibroituvat havaitsemaan vain niitä ja saatan kävellä komean tatin ohi.) Totesin että onhan tässä näitä jo riittävästi tarpeisiini. Ai siis miten niin tarpeisiini? Sieniähän kerätään niin pitkään kun niitä vain löytyy!
Oli kuitenkin tyytyväinen saaliiseeni ja halusin käyttää loppuajan kykkimisen sijaan kävelyyn. Vaikka suppilovahveropaikka ei juuri muuta kerättävää tarjonnut, tulipahan lepuutettua silmiä kauniissa sammaleisessa maisemassa. Opin myös että ilmeisesti fuksia takkini oli jonkin sortin hirvikärpäsmagneetti. Sienimetsästyksen jälkeen vuorossa oli vielä massiivisten kurpitsojen haku kasvatelmiltamme. Hädin tuskin jaksoin nostaa suuremman. Kurkkujakin oli kasvanut vielä yllättävän monta. Sadonkorjuusta tulee kyllä hyvä fiilis. Vaikka olisi ihan pienikin sato.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti