En varmaan ole ainoa, joka on joskus astunut tuotteidentäyteiseen ruokakauppaan todetakseen sen olevan "tyhjä". Hyllyt ovat täynnä kaikenlaista, mutta mitään syötävää ei löydy. Tämä oli varsin yleinen tilanne varsinkin ennen paikallisen ääsmarkettimme uudistumista.
Osin kyse on varmasti ollut siitä, että kaupasta ei löydy sitä mitä juuri sillä hetkellä tekisi mieli. Mutta suurin tekijä on ollut kuitenkin se, että kaupat ovat täynnä tuotteita, joita ei kehtaa laittaa suuhunsa erehdyttyään vilkaisemaan ainesosaluetteloa. Onneksi paikallinen vihannesosasto on parantunut. Ainakin päivittäisen heinäannoksensa saa yleensä koottua.
Keksin tuossa yksi päivä olevani "kasvissyöjä". Kasvissyöminen kun ei tarkoita sitä, että söisi pelkästään kasviksia, mutta ne ovat pääosassa aterioita koostaessa. Ruokavaliooni kuuluu myös mm. luomuliha. Sen sijaan viljatuotteet pidän minimissä, sillä niistä saa vain pallovatsan.
Paikallisäässini tarjoaa vain yhtä luomulihaa: naudanjauhelihaa 400g paketeissa. Toisinaan uskaltaudun ostamaan muunkinmuotoista lihaa viereisestä luomua ja lähiruokaa myyvästä kaupasta. Usein sinne ei voi mennä, sillä kukkaroni ei vain kestä. Opiskelijabudjetilla tuo ruokavalio ei ole edes mahdollinen, kun ruokarahaa on tuurilla 200e kuussa. Onneksi olen voinut käydä kesäisin ja opintojen loppuvaiheessa myös lukukauden aikana töissä.
Kuvittelen ja toivon, etten ole yksin ruokatunteideni kanssa. Silti kauppojen kaikenlaista "ei mitään syötävää" notkuvat hyllyt välillä muistuttavat, että elän ehkä vähän omassa maailmassani. Kuinkahan monet tosissaan kuuntelevat omaa kehoaan ja huoltavat sitä aidolla ruoalla ja liikunnalla? Siis edes suurimman osan ajasta. Pakkohan niitä keksejä jonkun on ostaa, kun niitä hyllytolkulla tyrkytetään! Vai aiheuttavatko hyllymetrit illuusion? Kannattaako kaupan täyttää kolme neljännestä pinta-alastaan tuotteilla, jotka säilyvät pitkään ja joita ostetaan harvoin? Hieman olen pessimistinen tämän suhteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti