Rikkausruohoja

Niin siinä vaan kävi, että menin rikkaruoh- siis hortoilukurssille. Olen ollut jotenkin niin luonnosta vieraantunut, etten osannut tai saanut aikaiseksi tai uskaltanut mennä keräämään villivihanneksia yksinäni. Eikä kurssilla kaltaisiani tuomittu. Raija Kivimetsä totesikin, että on parempi mennä jonkun osaavan kanssa keräämään, jotta saa hieman varmuutta siihen, mitä on tekemässä. Eihän sieniäkään yleensä mennä keräämään fiilispohjalta.

Kurssin pääkasvit olivat voikukka, maitohorsma, siankärsämö, nokkonen ja vuohenputki. Tutustuimme ensin muutamaan meille valmiiksi kerättyyn näytteeseen, Raijan ja Joukon kilpaa kertoessa kunkin kasvin ominaisuuksista. Sitten siirryimme jonkin sortin joutomaalle keräämään omia kappaleitamme. Käytiin kurssilla läpi monia muitakin kasveja, kuten poimulehti, piharatamo, mesiangervo... Yritin kuitenkin keskittyä vain muutamaan, jotten menisi sekaisin ja toisaalta saisin varmasti käytettyä mahdollisimman montaa keräämistäni kasveista kotiin päästyä.

Aluksi kävin vertaamassa poimimiani lehtinippuja opettajiemme versioihin. Näytti ihan oikealta, joten lisää samanlaisia. Fiilis oli kieltämättä vähän kuin sienestyksessä: Ensin ei löydä mitään ja sitten kun jotenkin virittyy oikealle taajuudelle, alkaa niitä etsimiään kasveja löytyä ties kuinka paljon. Noiden viiden lisäksi mukaan tarttui ainakin vadelmanlehtiä, poimulehteä ja sitten jotain keltakukkaista kasvia, jonka nuput maistuivat parsakaalilta. :D No löytyipä siinä matkalla myös yksi iso kotilo, jonka nappasin mukaan. Se hengaa nyt pahvilaatikossa salaatinlehtien kanssa (vaikka kuvaan pääsi vuohenputkea).

 
Vadelmanlehdistä haudutin ihanaa juomaa. Vuohenputkista tein suunnilleen Raijan reseptillä herkullista piirakkaa, johon kylläkin viskasin ryöppäämisen jälkeen myös keräämäni nokkoset. Maitohorsmaa silppusin pannulle voin sekaan ennen aamukanisten paistamista. Siankärsämö jäi vielä odottamaan käyttöään ja voikukan lehtiä oli niin vähän, että pistelin poskeen ihan sellaisenaan.