Kai sille on syy, miksi risottoon laitetaan yleensä kuivaa valkoviiniä. Minullapa ei sellaista sattunut olemaan, enkä halunnut juuri tähän hätään korkata täyttä punkkupulloakaan pikkuista risottoa varten, joten lorautin riisin joukkoon hieman marsalaa. Ei se ehkä elämäni paras risotto sitten ollut, mutta ei missään nimessä huonoinkaan! Olin jopa hieman yllättynyt siitä, kuinka hyvä kombo näistä tuli. Vähän loivensin makeutta lisäämällä C-vitamiinia joukkoon.
"Ei huonoa" risottoa syntyi suunnilleen seuraavalla reseptillä:
Noin 100g arborioriisiä kuullotetaan kattilan pohjalla
isossa nokareessa voita (ehkä 30g?).
Lisätään pieneksi pilkottu sipuli ja
valkosipulin kynsi.
Sitten loraus marsalaa, jonka annetaan imeytyä riisiin.
Seuraavaksi lisätään (porosta keitettyä) lihalientä erissä siten, että noin kauhallinen kerrallaan annetaan imeytyä riisiin kerrallaan.
Kun riisi on hieman hampaissa tuntuvaa tahmaisaa puuroa, lisätään C-vitamiinia (kapselista tai sitruunasta).
Ja lopuksi vielä persiljaa, suolaa ja pippuria.
Kaveriksi laitoin vielä voissa paistettuja kuorittuja katkarapuja, joiden mausteeksi tuli cayannepippuri ja jauhettu korianteri. Yleensä olen laittanut risottoon myös vähän parmesaania tai muuta juustoa, mutta tähän se olisi ollut vähän liikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti