Viime tekstistä on vierähtänyt kuukausi ja olen tavallaan hieman hillinnytkin haluani kirjoittaa lisää. Alan kuitenkin olla varmempi siitä, että pahin on takana. Elämän merkityksettömyys ei enää ahdista, vaan olen saanut jonkinlaisen otteen siitä vuosien takaisesta tunteesta, että elämää voi elää sen itsensä vuoksi.
Kuopasta takaisen tasaiselle maalle nouseminen oli tietyllä tapaa hämmentävä kokemus. En muista olenko kokenut joskus aiemmin vastaavaa toivottomuutta, kuin viimeisen vuoden aikana. Ehkä jo kauan aiemmin alkanut alakuloisuus syvensi kuoppaa, johon erinäiset vastoinkäymiset minut sysäsi. Kuitenkin heti edellisen kirjoituksen julkaisemisen jälkeen, nukahdettuani taas kyyneleet silmissä, heräsin aamulla siihen, että ahdistus oli poissa. Hetkittäinen surullisuus ja ikävä tuntuvat edelleen raskailta, mutta eivät lopullisilta ja toivottomilta.
Nyt siis ollaan taas kuopan reunan paremmalla puolella, vaikka kiipeämisestä väsyneenä. Asioiden sanominen julki varmaankin auttoi antamaan itselleni anteeksi tekemäni virheet. Korttitalon rakentamisen vastoin itselleni asettamiani elämän ohjenuoria. Ajoittain valtaava katkeruus pitäisi vielä saada karistettua kannoilta. Oli tuskallista huomata miten ne ihmiset, joiden luulin olevan minulle läheisiä ja välittävän minusta, työnsivätkin minut pois.
Toisaalta en voisi olla kiitollisempi niille ihmisille, jotka olivat tukenani kukin omalla tavallaan. Teidän ansiosta elämäni jatkuu. Kiitos kun pyysitte kahville ihan muuten vaan, vastasitte kun lähetin epämääräisiä viestejä, kutsuitte kylään yöksi, ettei tarvitsisi nukkua yksinäisyydessä, kuuntelitte ja halasitte, vaikkei elämäni välttämättä liittyisi teihin mitenkään. Teidän antama aika oli minulle äärettömän tärkeää.
En siis vielä lupaa olevani mikään neiti päivänpaiste, mutta luottamus omaan pärjäämiseen on kovempi kuin pitkään aikaan. Tekee taas mieli tehdä asioita ja saada elämällään jotain aikaan. Seuraavaksi kirjoitan siis listan jutuista, joita hankin asioiden tekemistä varten, ellen satu saamaan niitä joululahjaksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti