Heti alkuvuodesta aion hankkiutua verikokeisiin ainakin tarkistaakseni D-vitamiinitasoni. Viime talvena taisi taso olla D-vitamiinilisän ansiosta jossain 110nmol/l paikkeilla. Kesällä, kun D-vitamiinini oli ollut auringon ansiota jo useamman kuukauden ajan, taso oli hiukan yli tuon talvimittauksen. Nyt olen ollut viime keväästä lähtien syömättä D-vitamiinivalmisteita nähdäkseni eron. Syksyllä jo suunnittelin verikokeisiin menoa, mutta en jaksanut järjestää asiaa, kun pää kävi muutenkin ylikierroksilla.Sain joulun jälkeen vihdoin Ambronite-pakettini ja se tulikin nyt tarpeeseen, kun keittiössä seisoskelu tuntuu turhan raskaalta. Pilli tästä annoksesta vielä puuttuu!
Onnellista, parempaa uutta vuotta 2015!
Ambroniten ja muiden vastaavien idea kuulostaa mielenkiintoiselta. Onko sinulla millaisia kokemuksia; toimiiko se miten hyvin ja onko hintansa väärti?
VastaaPoistaMinusta Ambroniten vahvuus on sen monipuolinen sisältö. En hirveän paljon harrasta jauhojen juomista tai pikalounaita, mutta tuosta ei ainakaan tule sellainen fiilis, että olisi myrkyttämässä kehoaan.
PoistaHalvempihan tuollainen pussi on kuin peruslounas Helsingissä. Mielummin syön "oikeaa ruokaa", mutta monessa lounaspaikassa se tarkoittaa lähinnä perunaa/pastaa/riisiä, hailakoita salaatinlehtiä ja jotain epämääräistä kastiketta, jonka sisällöstä ei oikein ota selvää. Eli siihen nähden Ambronite on loistovalinta. Myös kiireessä toimii. Mutta itse en yleensä harrasta kiireitä. :)
Totta, eihän tuo hinta tosiaan melkeinpä mihin tahansa kunnolliseen ostoruoka-annokseen verrattuna mitenkään paha ole. Itselleni tuo voisi sopia joihinkin tilanteisiin. Joskus ei töissä ole aikaa eikä mahdollisuutta syödä kunnollista ateriaa, joten siihen tilanteeseen tuo sopisi hyvin.
VastaaPoistaLisäksi täytyy sanoa, että vaikka hyvän ruuan (hitaasti) tekeminen (vielä parempi, jos on hyvää seuraa) on yksi elämän isoja nautintoja, huomaan yksin ollessani joskus degeneroituvani tasolle, jossa nautitaan lähinnä nopeita hiilareita pahimman nälän taltuttamiseksi. Ei terveellistä, tiedän, mutta siihen tuosta voisi olla apua. Toinen asia toki on se, kannattaisiko kokonaan pyrkiä "nopean aterian" mallista eroon.
Jos nopea ateriointi on tapana lähinnä siksi, ettei ole jaksanut järkätä elämäänsä sellaiseen malliin, että olisi syömiselle aikaa, niin sitten varmaan voi harkita jotain muutoksia. Mutta enpä itse stressaisi, vaikka joskus olisikin vähän kiire syödä. :)
Poista